" Miten kauan ihminen jaksaa?
Miten pitkään tällaista kestää?
Arvo kuin lelulla turhalla
Käteen sen ottaa kun se oikea nalle puuttuu
Nauru kuin teennäinen totuus
Korvissa soi kun laulan, nauran, huudan läpi yön
Mutta kukaan ei kuule
Kukaan ei kuule
Kukaan ei tahdo kuulla
Arpia, haavoja, niitä kivun merkkejä
Surua, masennusta, niitä vääriä ilmeitä
Vääriä lauseita, huonoja sanoja ympärilläni
Epäonnistuneita yrityksiä
Pieleen ajautuneita ajatuksia
Katson taivasta ja annan itseni vaipua maahan
Se suuri taulu on niin korkealla
Katson järven tyyntä selkää ja annan itseni laskea käteni veteen
Se pieni aalto laajenee suuremmaksi
Annan itseni katsoa sinua
Annan itseni katsoa sinun kauniita kasvojasi
Katson sinua ihaillen ja rakastaen
Vain hölmö tekee niin, tiedän
Olen hölmö ja teen niin
Lasken pääni harteillesi ja annan itseni ymmärtää väärin
Ymmärränkö väärin?
Nostan kasvoni ja taivas täyttyy valosta
Nostan käteni ja järvi on jälleen tyyni
Katson sinua ja toivon että katsoisit myös minua
Katsoisit minua samalla tavalla kuin katsot toisinaan
Lukisit minun silmistäni
Ymmärtäisit oloni
Käsittäisit rakkauteni
Käsittäisit etkä pelkäisi
Käteni lasisella pöydällä, näen lattian
Kasvoni maahan luotuna
Lasille tippuu keveitä pisaroita
Silmäni ovat tyhjät
Olen tyhjä
Suljen silmäni ja annan itseni vaipua
Vaivun samoihin ajatuksiin, joita en tahdo unohtaa "
-mielenmaisemaa-