IRC-Galleria

1, 8, 1, 20, 8, 6, 9, 7, 7 & 1

744 160

---

Tajusin, että yhestä merkinnästä on hävinny ä:t pois. Vähän jännä, pelottavaa.

Mietin kenelle lauluni teen..

---

Kyynel suolainen
Valuu poskeani nuollen
Jättää jäljen
Kuin arven
Se pyyhkiytyy
Ja unohtuu

Kylmä käsi lepää
Päällä pään
Painaa alaspäin
Miksi tunnen näin?

Suru koskee
Kipu surettaa

Maanantaina manaaja munii munia ja manaa massoja.
Hän matkii mangoa ja tanssii tangoa.
Maanantaina manaaja maistaa muistoja, mahtaavat ne maistua.

argh :D En viitti enää edes jatkaa

Runoja vaisuja
Sanojen kaikuja
kuuntelen

Ääniä hentoja
Tekojen jälkiä
katselen

Elän lähellä sydäntäin
Lähinnä lyövää
takovaa
vaativaa
tahtia

Tärkeät, merkittävät asiat ympärillä
Vain ihmettelen

Pakko tehdä jotain, ettei joudu katumaan.

---

Btw, joskus vituttaa. Nyt rupes vituttamaan. Vois mennä pois tästä, täältä, tuonne, pois.

Joskus kauan sitten tapahtuneet asiat alkavat vaivaamaan. Niitä pohtii ja miettii voisivatko asiat olla aivan toisin nyt. Samalla kysyy itseltään, miten asiat todellisuudessa ovat. Ahdistaa menneet. Kaikki sanat, teot ja ilmeet pysyvät mielessä pitkään. Ne voivat haalistua, mutta kukaan ei voi pyyhkiä sanojaan pysyvästi. Nuo ehkäpä mitättömän pienet seikat saavat ilon katoamaan. Tilalle saapuu hämmennys ja jano oikeasta, varmasta tiedosta. Herää kysymyksiä omasta merkityksestään. Kysymyksiä, jotka pohtivat kenelle kipu kuuluu ja kenelle ei, miksi kipu kuuluu minulle. Kuka ansaitsee ne peruuttamattomat sanat, jotka saavat hajoitettua heikon maailman. Jokainen päivä tätä tapahtuu, sanotaan jotain, eikä ymmärretä sanojen voimaa. Joskus tulee huonompia päiviä, jolloin satuttavien sanojen määrä on suurempi. Silloin vajoaa. Todellakin tippuu muutaman rappusen kohti epäonnistumista. Silloin joskus.

~ Olen itkenyt, paljon kipua tuntenut
Poistunut, mutta aina takaisin ryöminyt
Kauas katsonut ja onnesta haaveillut

Koskaan en uskonut nousevani
Jaloilleni
Koskaan en ymmärtänyt sanojasi
Ilmeitäsi

Kun nyt jaloillani seison ja onnen nään
Ymmärrän sanasi ja kaadun ikävään ~

Dumdum, dam dududum.

Jenny eilen yöllä : "Se oli tuskan parahdus, paskan turahdus"

Heräsimpä kuudelta. Alla sellaset mukavat kuusi tuntia unta, kyllä sillä ja kahvilla pärjää. Kouluun pitää lähteä reilun kahden tunnin päästä vasta. Piti nousta tekemään läksyjä. Tahdon olla ahkera koululainen, läksyt tekemällä pysyn jotenkin mukana siitä missä mennään. Luulin illalla, että olisi vaikeampaa herätä näin aikaisin, mutta eipä tuo ollut kummosta. Ehkä se oli helppoa, koska en ollut päässyt vielä kunnolla unen makuun. Tiedän, että jotkut kaverit, jotka sattuvat lukemaan tätä ja nukkuvat joka yö about 2-4 tuntia, nauravat. :D Mutta oikeesti, hyvin harvoin sallin unen määrän jäädä lähelle kuutta tuntia. Että tällastä tänä aamuna. Mahdollisimman idiootti asia ilmoitettavana. Tämä olisi ehkä täydellinen päiväkirjateksti, jos olisin vielä puhutellut päiväkirjaa aloittamalla "Rakas päiväkirja." Gallerian päiväkirja sotii aikalailla "pyhän" päiväkirjan tarkoitusta. Eikös päiväkirjat ole yksityisiä? Niitä ei tarvitse antaa jokaisen lukea? No myönnetään, että täällä voi piilottaa tekstejä, että vain itse ne näkee. Jooh :D Siis minkä takia heräsin näin aikasin?? Eli siis tsau.