Olen pettynyt liian monta kertaa että uskaltaisin sydämeni kokonaan antaa, en yksin jaksa kantaa ennää tätä surun taakkaa, joskus tuntuu et on elämäni turhan raakaa, yksin läpi kiven, yksin tumman taivaan, vaellan kohti minun unelmien laivaa jossaa ei murheet enää vaivaa, ne hukkuu kun pääsen portille taivaan, ei enää maasta tietoo tunteet mut paratiisiin kietoo kauas pahasta, johonkin mitä ei koskaan tehty rahasta, sinne minäkin hukun ja olen vain muisto viimekerrasta.