mitä jos mä oonki vaa pienipoika,
tai oltaisko me tavattu ees ilman tietsikoita,
mitä jos mä oonki vaa tuulen puuska,
tai lehti joka tippuu maaha aina syksyl puusta.
kylmä pelottaa mä haurastun kokonaan
istun yksin kotona ,en kauan jaksa odottaa.
kello pyörii ja enkä vielläkään oo varma,
mitä pitäis tehä,ehkä mul on tunnevamma.
mut samaan aikaa mä pyydän sua jäämään,
mikää ei muutu mä haluun irti päästää.
en tiedä syytä mä pyydän ymmärtäväisyyttä,
sydän lyö tyhjää ,henki salpaantuu ja on kylmä.
mä tiedän miten tyhmä on kun toista satuttaa,
mä en pitäny mun lupauksii vannon että kaduttaa.
mä en oo paha poika toivon että sä kuuntelet
mut sä oot ainoo joka onneliseks must tekee.
mä joskus luulin että rakkaus on ikuista,
mut se on kyyneliä päiväkirjan sivuilla,
päivät hiljaa lukuivat ohitsemme,
meni 2 vuotta kun kadotimme toisemme.
haihduittii niin kuin lumi kevät säässä,
käsi kädessä käveltii pettävällä jäällä.
meil oli säätöi muidenkaa, ei erottu kuitenkaa,
vaikka ei ollu enää tunteita,turhaa pelkää,
ettei ylipääsis ikinä ku aika korjaa haavat,
saavat toivot sykkimään sisimmäs.
yksin nään tiskillä, viskiä tuplana,
ainoastaan sinä pyörit mun ajatuskuplassa,
sinisin silmin olin aivan sun lumoissa,
nyt on turha itkee kun ei nuori rakkaus kukoistaa,
eikä se liekki saanu happee vaa, se sammui,
näin nää ihmis suhteet katkeaa