IRC-Galleria

Kun aamulla heräsin olo oli aivan KAUHEA.. itkin, kiukuttelin, nauroin, huusin ja taas vähän itkin.
Ihmeen pitkä pinna villellä, eikä se "antanut" mulle lupaa mennä YHDELLE tupakalle, vaikka eilen tunsinkin erittäin suurtaa VIHAA häntä kohtaan, olen tyytyväinen etten sortunut.. ja siintä kiitos villelle.

Hermoni olivat kokpäivän aika kireellä... olin kuin mikäkin murrosikäinen teinihirviö :O

Esimerkkitilanne:
Minä:" Kun miä en polta en voi elää normaalii elämää en voi tehä mitää nii...*itkua* Miks en muka voi mennä v*ttu polttaa sitä YHTÄ v*tun tupakkaa!? Siä et voi määrätä minuu, ja alkkaa tolle v*ttu huutamaan mulle, MUN asioista!!!
VILLE:en miä määrääkkää, enkä kiellä mut aattelin vaan ihan sun parast, saathan siä mennä mut...
Minä:Mut, mitä mut..älä v*ttu puhu mulle nyt v*ttu mitää...

*hiljaisuus*

Minä:Miä en voi sit mennä ees huomenkaa pihalle, ku siä et ole kotona... kun en saa polttaa..
Ville:Et voi sen takia mennä vai Mironkaa pihalle..nyt alkaa olla jo vähä liian paksut jutut..
Minä lähdin kävelemään pois villen luota, otin purkkakasan suustani ja heitin pän villeä ja huusin täysiin "Haista kuule v*ttu" jonka jälkeen aajattelin että menenpäs nyt ainakin tupakalle.. mutta meninkin vain vaatehuoneeseen itkemään... o_O

Miksi lopettaminen on toisille vaikeampaa kuin toisille...? epäreilua!
Ei ville huuda, eikä itke. Eikä heittele asioita ja esineitä minua (tai ketään muutakaan) päin...
Vaikka minä ansaitsisin enemmänkun tuollaista käytöstä... ville ei... Hirveä minä...

Mutta näin.. Rohkeesti porskutan vielä savuttomana eteenpäin...

Mä en pysty tähän! en pysty!!!
Mun täytyy pystyy... mä pystyn eikö niin?? PYSTYNHÄN?

Mä en kestä noita tupakka unia... ne on kauheita... kun niistä herää, niin mitäköhän sitä mahtaa sitten tehdämieli... Niinpä...

Tänään tää EHKÄ päättyy.. joudun pettämään kaikki jotka löivät vetoa onnistumisestani (onneksi niitä ei ole ollut montaa...) JOS tähän iltaan kuuluu alkoholi, kuuluu siihen myös tupakka, vaikka muuta koittaisinkin väitää... mutta en edes yritä.. tää on niin selvähomma... :( mutta v*tuttaahan se aloittaa tää paska kituminen taas vähä niinkuin alusta... :( paskahomma tosiaan, muuta ei voi sanoa...
ellei sitten jätä olutta korkkaamatta... sit jää tupakkakin polttamatta...

AH.. ihanan runollista xD

päivitys...
Tältäpäivältä ainakin jää olut juomatta... joten tupakkakin jääne polttamatta... x)
ehkä.... nyt ollaan kyllä jo niin hekoillajäillä että...

varaslähtö.. tätähän on vielä muutama tunti jäljellä.. muutama vaikeasellainen veikkaanpa.

Aamu,päivä ja iltapäivä... hah ihan naurattaa, eipä juuri tehnyt mieli tupakkaa, eikä se sen kummemmin mielessä pyörinytkään...

ilta... sitten se taas iski kuin kylmärätti päin naama... tupakan himo, neulepuikot viuhuivat vinhaa vauhtia ja kaulaliinaa muodostui kuin itsekseen.. Sillä sain ajatukseni aina hetkellisesti pois siitä, inhottavasta, haisevasta ja epäterveellisestä asiasta, mutta ikäväkseni täytyy todeta että vain hetkeksi... Tästä illasta taitanee tulla yksi niistä koetinkivistä...

Tämän kirjoitettuani, otan taas neuleen kauniisin tupakalta haisemattomiin käsiini ja taion lisää päättymätöntä kaulaliinaa... <3

Huomioita joita tupakaton elämä tuotti...


1.Hengittäminen tuntuuolevan hiukan helpompaa
2.Lääkkeitä ei tarvi olla ottamassa kokoajan
3.makea maistuu paremmalle
4.On mahdollista nähdä unia, joissa tupakka on pääosassa.
5.Ihminen joka on aivan käsi käsitöissä voi saada kolmessapäivässä aikaan 3pipoa, ja puolikkaan kaulaliinan.

Jos tää lopettaminen on näin helppoa, miksi en ole jo lopettanut...
Siis aivan turhaan on tää numero 3 kummitellut mielessäni.
Tää oli "helppo". Aamust vain vähäistä päänsärkyä.
Vaikein paikka 12 tienoilla, kun olin lähdössä lankakauppaan... ois voinu polttaa siinä yhden ennen lähtöä, olisi... mutta en tehnyt sitä. Purkkaa meni aika paljon kuitenkin.

Iltapäivälläkin vielä ylistin tätä ihanuuttaa ja helpouttaa, ja kuinka kaikki on niin selvää nytten..
*kömmähdys* illalla olisin saattanut sortua jopa tappoon, jos joku olisi ilmaantunut ikkunani taakse käryttämään... (ettäs tietänettkin olla poissa täältä)

KIITOS elisalle joka on myös osaksi mukana tässä "kampanjassa" Onnistumisprosentti on suurempi!!

Nyt käynnistyy 4.päivä... päänsärkyä ja vapinaa ilmassa.... olisiko tää nyt se mun piinapäivä... vai yhtä helppo ihana lällypäivä kuin tuo 3. :) :) :)

Helpottaa... uskon taas tällähetkellä kykeneväni lopettaa...
Huomenna kolmaspäivä...
Päivä jolla minua on jo peloteltu... jaiks... Tiedän että minua odottaa TUSKAINEN päivä huomenna...
*syvään hengitys* KOITAN selvitä siitä...

Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä.... Muutan kai lupaustani 10päivän lakoksi... en tiedä...
Palaan tarkentamaan asiaa illemmalla...

No nyt sainkin hiukan aikaa tälle...
Tääpäivä... Yhtä helvettii, päätä särken kokoajan, hermo on niin kireel, ettei oo tosikaan.
varsinkin kun poika on ollut suht mahdoton.. on sitä tupakkaa tullut kaivattua enempi ja enempi.
Harmittaa ja on PAHAMIELI koska huudan tahtomattani Mirolle.. eihän hän ole mitään tehnyt.
Hermoni on käytännössäkatsoen.. noh.. Sitä ei ole, ei ollenkaan enää.
Itku purista kurkussa tasaisin väliajoin, tekiis mieli heittäytyä maahan vatsalleen ja oikeasti vain "kiukutellla" .

Päivällä oli PAKKO vaan lähteä pis kotoa liikenteeseen, ostoksille jotta saisin edes hetktksi ajatukset pois tupakasta... *huoh* ei tainnut auttaa, sillä sekoilin kaupassakin sanoissani mm, näin.."täytyy hakee se tupak, eiku kahvi, ku iskä tulee töist ni päästää tup.. KAHVILLE" ja sitten "ostetaan tosta tota tup.. Karkkia" Pää hajoaa. Mukaan läti kaikkee, mitä en siis todellakana olisi edes tarvinnut.. kahvi oli ainut TARPEESEEN tuleva.. ja rahaa sain menemään 60e..

Olen varma rttä olen iahn selkärangaton luuseri.. en kykene näin lyhyellä päätösajalla näin suureen muutokseen. Surettaa Miron puolesta, se että olen niin KAUHEA.. Kun tiedän että tupakka poistaisi tämän RAIVOHULLUUDEN.. Ihme jos ei naapuitkin pian, soita jotainporukkaa tänne katsomaan, että olenkohan ihan "kunnossa" . Kiroilua kuuluu varmasti sillä voluumille läheskokoajan, että takuullaa kuuluu naapuriinkiin...

En lupaa, en voi luvata.. eli toisinsanoen joudun syömään sanojani..
Lopetus vaihtunee lakoksi.. ja jatkuuko lakko lopetukseksi, en tiedä, en todellakaan tiedä..
Kun voisin edes 10stä päivästä pitää kiinni... joka on vain minimaallinen määrä tarkoitetutsa "ikuisesti polttamatta" määrästä...

Vaikeeta, NIIN saatanan vaikeeta...

Eilinen... Aamumeni hyvin ilman tupakkaa... hitaasti, mutta hyvin. Jääkapin ovi kävi yhtämittaa.
Oli heikkohetki.. kun klo oli 9, seisoin takapihalla, tupakka jo huulilla, ja kaivoin sytkäriä taskusta...
* puhelin soi* juoksin siään... ja jätin tupakan välistä.. liippasi jo aikaläheltä..

kello 12 aikaa tuli sitten hysteerinen itku kohtaus, oliisin vain niin halunnut edes yhden tupakan..
Taistelin itseäni vastaan ja se oli hankalaa..

Kahvia join kaksinkertaisesti.. tupakan korvikkeena... (ja sen kyllä tuntee.. mahaa koskee aivan julmetusti..) 12-14 aika oli taas aika lälly.. ei ongelmia... 15-16 Miron päiväunien aikana... itku tuli useampaan otteeseen, samoin fyysiset oireet.. Aloin neulomaan pipoa.. itseltäkin siinä itku muuttui nauruksi kun tajusin tilanteen koomisuuden.. Kädet vatkaa kuin pahemmankin ryyppyputken jälkeen, silmät turvoksissa itkemisestä, päätä särkee, sydän tykytteli omiaan, kuuma ja kylmä aaltojakin sain mutaman niskaani... Tärisin, vapisin , itkin ja neuloin...


Töistä tulleesa Ville toikin samalla nicotiinipurkkaa... (jota kumpikin muutaman palan mässytimme pahimpiin niksoihin) Myös Ville on mukana tässä.. että hän ei ainakaan enää polta kotona ollessa..
Joka on hyvä.. koska jos toinenkaan ei polta, ei tule ehkä itsellekkään NIIN kovasti tupakanhimoa...

ilta meni ihan.. ok.. Kaksikertaa tuli itku vielä tämän 1.päivän aikana.

Illalla käveltiin kaupalle ostamaan sisuja, ja purkkaa...
Vaikeahetki, oli odotella kaupan ulkopuolella... Normaalisti siinä olisi mennyt se kaksikin tupakkaa odotelessa..kävelin siis vain ympyrää.. ja olin vaaraksi muulle liikenteelle hortoilullani.


Nyt käynistyy päivä 2. ja pelottaa jo valmiiksi...

Tykkään puhua asioista niiden oikeilla nimillä, en vähättele enkä myöskään suurentele asioita..
Tämä juttu on siis näin, niin kuin sen kerron.


Olen siis polttanut nyt noin 10 vuotta, josta vakituiseti 8-9vuotta... Nykyään poltan minimissään 10tupakkaa päivässä...
12-15 on ehkä se normaali, ja juomassa olessa 1½ sta askia...

Minulla on astma ja krooninenkeuhkoputkentulehdus..
Eipä tota asia atullut nuorempana sen kummemin mietittyä.. nyt taas kipeenä olleessan, kun tulee yöllä tunne että tukehtuu ja kuolee.. olen alkanut pelonkautta miettimään tupakointiani..

Olen toki ennenkin yrittänyt lopettaa... Huonolla menestyksellä..
Raskaaana ollessani olin polttamatta reilut 30päivää.. jonka jälkeen poltin Aamuisin ½ tupakan, ja satunnaisesti jämät. Kun olisinkin sitten tuohon määrään edes jäänyt, mutta ei...
Myös tälläiset sairaskohtaukset ovat saaneet lopettamaan.mutta kun tauti on tiessään, niin taas käryää tupakka...

Rakastan tupakkaa...
Rakastan sen makua, sen savunhajua, se rauhoittaa, kun odottaa jotakin on mukava siinä poltella tupakka, kahvinkanssa, kahvinjälkeen.. rentouttavaa... ja kahvilla ja tupakalla se päivä lähtisi käyntiin. en haluaisi luopua tästä toisiksi tärkeimmästä nautintoaineesta, ja se on jo niinkin pitkään ollut kuin osa minua.

Vihaan sairastelua
En jaksa tehdä mitään, keuhkoon koskee, henki ei vaan kulje, nukkumista turha edes ajattellekkaan, väsyttää... ja tulevaisuus pelottaa... Minun kaltaisillani 1/5 stä sairastuu ja kuolee keuhkoahtaumaan... sitä ei kai kukaan toivo..Siksi ON lopetattava nyt..ei huomena, ei ensiviikolla, ei "sitten joskus kun oon vanhempi" se asia ei siitä odotellessa ainakaan Helpotu.

Muutama tupakka vielä on... jemmassa varalla.. niitä ei ole tarkoituspolttaa..

TOIVON että tälläkertaa selviäisin tästä koitoksesta voittajana.. mutta se nyt jää nähtäväksi.. ja kun tämäm on näin ääneenkin kuulutettu, niin eipähän tule nyt ekana mieleen tupakalle juosta..



Laitetaanpa tähäntää kysymys
lomake joka löytyi sydänliitonsivuilta.

10 kysymystä



1. Mikä sai minut aloittamaan tupakoinnin? Mitä kaikkea siihen liittyi?
-Nuorena halusi kokeilla kaikkea ja olihan se aluksi "jännää" poltella salaa vanhemmilta. En osaa sanoa mitä liittyi, koska poltin yksin, kavereidekanssa, humalassa, selvinpäin..



2. Missä vaiheessa kokeilut muuttuivat säännölliseksi tupakoinniksi? Miten se tapahtui?
Ylä-asteen viimeisellä luokalla, jäin kiinni äidille, enkä jaksanut välittä asiasta, sitten aloin polttaa vakituisesti kotona, vanhemmatkin kun sitä tupakkaa ostivat.


3. Millainen tupakoija olen nyt? Kuinka paljon poltan, missä tilanteissa, kenen kanssa? Missä en polta ja miksi? Mitä mieltä olen tupakoinnistani?
Paha, pahempi kun esm:miehenija pahasti KOUKUSSA, poltan sen 12-15tupakkaa päivä.. Ihanmissä tilanteessa vaan.. ja yksin sekä seurassa, ja ei ole tilannetta jossa en polttaisi, varsinkin paikat jossa tupakointi on kielletty... on tuskaa minulle, kun taas muut voivat olla ihan "ai, ei täällä saakkaan polttaa" niin minä olen" Mitä vittua, miksei saa polttaa?no mennää sit johkii mis saa polttaa.. hei en miä voi olla tääl, nyt kävi tekee mieli röökii.." Tupakoin liikaa... ja se näkyy kyllä tässä terveydessä..


4. Missä tilanteissa minun olisi vaikeinta olla polttamatta? Mitkä ovat minulle tärkeimmät syyt polttaa?
Baari-ilta ois aika pahapaikka..
Se rentouttaa.


5. Haittaako tai vaikeuttaako tupakointi elämääni jollain tavoin? Miten?
Kyllä rahat vähenee... ja terveys... Krooninene keuhkoputkentulehsus äityy pahemmaksi... astma on pahempi joten Lääkitystä joudun käyttämään kokoaika vain enemmän..


6. Jos lopetan, mitä tapahtuu? Mitä menetän? Mitä voin saavuttaa?
Menetän hermoni, ja varmaan käytökselläni ystäväni..
Itkenkin varmaan... Olen luonteeltani riippuvainen persoona (tiesi pykologi tossa muutama kk sitten sanoa) Voin saada terveyden takaisin... tai ainakaan en kuole niin nopeasti, kuin tupakoidessa.


7. Mikä on tai olisi minulle kannustavin tavoite tupakoinnin lopettamisessa?
Oon sellanen et tarvisin jotain konkreettista kannustusta, jotain minkä saan varmasti, jotain minkä näen. Esin rahapalkinto ois ihan ykkönen, tai matka jonnekkin.
Mut sit toisaalta ajateltuna se oma terveys.


8. Milloin voin ajatella lopettavani tupakoinnin?
Nyt se on yritettävä... Ihan näillä näppäimillä...


9. Miten valmistaudun? Käytänkö jotain apukeinoja?
Nyt on vielä varatupakoita, mutta jos tänään jotain nikotineliä kävis ostamassa... ja porkkanaa :D


10. Mitä teen tupakointitilanteissa sitten, kun en enää polta? Miten tilanteet etenevät konkreettisesti: tapahtumat, ympäristö, vuorosanat, tunteet?
Aamutupakan korvaan sillä että käyn pihalla syömässä porkkanan.
Samoin kahvi tupakat. Mutta ei niitä porkkanoita voi oikein laukussa kantaa, ja alkaa rouskuttamaan kaupungilla.... että en sitten tiedä..