IRC-Galleria

Siis voi ihanuus mitkä kasari kengät mä löysinkään tänään <3
Kaikessa kamaluudessaan ne ovat jopa ihanat...
Ne on punaiset, kiiltävät ja niissä on kultainen rusettikin :)
Kelpais varmaan sullekkin.....

Askel lähempänä tatuointia <3

Kolmas yö ilman unta, en pysty nukkumaan....
ei vaan voi sulkea silmiä, kun itku puskee väkisinkin ja suru valvottaa.
odotan hetkeä jolloin väsymys on jo niiiiiin sietämätön, että vain nukahdan.
Tuleehan se hetki eteen? Pakkohan sen on tulla...
Ihminen tarvitsee lepoa ja unta....

FACEBOOKISSA on nyt kertomus siitä kuinka kaikki tapahtui..
tänne en viitsinyt kirjoittaa, etten järkytä nuorempia käyttäjiä.

Käykää siis sieltä lukemassa tapahtunut...

Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?

unohdetaan laskeminen, unohdetaan aika....
Masu asukki,ei jaksanut vaan lähti aika radikaalisti,
meinasi wiedä äidinkin mukanaan..
Suru ja pettymys on suuren suuri,kipuja enään wain sydämessä...
Enää ei lasketa aikaa, enkeli lapset eläwät ikuisuudessa <3

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

2:päivää...............

3:päivää...

4:päivää..

On kesä...
On lämmin kesä ja vuosi jotain 1980..
Aurinko paistaa, linnut visertävät puissa.
Juhannus lähestyy.
Pieni tyttö nauttii auringosta istuskellessaan idyllisen kotitalonsa puisilla portailla.
Perhonen.
Tyttö nousee rapuilta, laskee mehulasin käsistään, ja kiiruhtaa perhosen perään.
Perhonen istahtaa kauniille päivänkakkaralle.
Tyttö istuu maahan kukan viereen, mutta varoo tarkasti sotkemasta uutta mekkoaan.
Tyttö sai sen juhannukseksi, mutta oli laitanut sen ylleen jo nyt koska aamu oli niin kaunis.
Tyttö ojentaa kättään kohti siipiään heiluttelevaa perhosta, ja se nousee lentoon...
Perhonen on poissa.
Tyttö nousee jälleen ja päättä kertoa vanhemmilleen kauniista perhosesta jota hän melkein kosketti.
Tyttö kipuaa puisia portaita, tuttu narina saa mielenrauhalliseksi.
Pieni käsi tarttuu suureen lämpöiseen ovenkahvaan, ovi narahtaa auki, ja tyttö pujahtaa sisään.
"Äitiiii, Isääää!" Hän huuta lapsen riemukkaalla äänellä.
Ketään ei näy, vastassa on vain puuro jonka hän itse oli koittanut aamulla valmistaa.
Tyttö koittaa vielä riemukkaasti huhuilla, kukaan ei vastaa. Hän menee olohuoneeseen.
Lattialla makaa kaksi vierasta miestä, miehiä kai nukuttaa kun valvoivat yömyöhään tyttö tuumi.
Makuuhuoneesa äiti kuorsaa, Äidilläkin on juhlamekko, ja tukka on sekaisin.
jos joku olisi pyytänyt tyttöä kuvailemaan äitiään hän olisi vastannut "kuin kuollut perhonen"
Tyttö huutaa vielä kerran "isäää" mutta ei enää riemukkaasti. Isä ilmestyy Wc:stä, hän sentään on jo hereillä. "Isä minä näin kauniin perhosen.." tyttö aloittaa. Tyttö ei saa toivoomansa vastausta vaan "Ja millä luvalla olet ottanut tuon juhannusmekon, ja vielä pihalla olet senkanssa ollut, ei saatana sentään, kokoajanko sua pitäis ja vahtia! " Muuta isä ei sano vaan menee makuuhuoneeseen ja paiskaa oven vihaisena kiinni.
Tyttö jää paikalleen, on pahoillaan siitä kun laittoi kauniina kesä aamuna, kauniin mekkonsa. Sulkee silmänsä ja kuvittelee mielessään hetken, hetken kun perhonen lehahtaa lentoon ja on poissa.