Liian usein,
olen sanoillani vakuuttanut
teoillani kavaltanut,
liian usein,
olet olettanut liikoja.
Vain tämän kerran,
kesän syksyksi saatoin,
lehdet puista varisseet,
kun viimeisen kerran kaadoin,
turhaan kyyneleet poskillasi vierineet.
Vastatuulena vaelsin,
silmäsi kastelin.
nyt olen pohjoisen kylmä