IRC-Galleria

juu tiätteks, se oli sit niinq täsä. 9 vuot vaa kulu pois, sä et voinu pysäyttää sitä etkä kelata taaksepäin, mut se kai oli tarkotuski. En usko et kukaa meist olis aattellu olevas loputtomii yläasteel, vaikka siel saattoki ol iha kivaa. Tän kevätjuhlan ainutlaatuisuus näky vast sen jälkeen koulun ulkopuolel, kuvii otettiin, kaikki itki ja halaili. Se ei ollu enää semmone vuosi et sä vaa vertailisit torkkaa muide kaa juhlan jälkee. Ne viimeset hetket joidenki ihmiste kaa samas koulus oli liian arvokkait siihe. Vaikken ite itkenytkää sillo kahelttoist, olisin halunnu. Ehkä mä siin ekan päivän josai lukios (mihin sit pääsenkää) ikävöin kaikkeist enite kaikkee viimesilt yhdeksält vuodelt ja häpeen sitä etten tänää itkeny.

Paljon kiitoksii kaikil. Mahdollisuus olla teiän kans viel yks normaali koulupäivä olis niin arvokas et en ees yritä kuvail. Toivottavasti tää teksti sitä kuitenki jossai määrin kuvaa, ja toivottavasti nähään viel joskus.

"Usko, että pystyt, ja olet jo puolivälissä matkalla kohti onnistumista." -Theodore Roosevelt

Eiköhän siin ois onnentoivotust kaikille? :D