IRC-Galleria

Promised me
YouÂ’d always be
YouÂ’d never let me go
You took the ring and
All the things that came with being my girl

The tragedy as I walked through that door
you had your feet up over the seat
All I heard was screaming
It was just like a movie
Too real to be
That just canÂ’t be my bride to be, no!

I was shocked this could be
never thinking one day I'd take
This blow blow blow
I was starting to feel like
I should kill everything that was moving--whoa
Never been in hell like this
Somebody wake me up

I donÂ’t care, I just wanna be yours
I know I told you IÂ’d
Never love you the way that I did again
After all that you did to me
But I got to say

Hikipedia:
Tavallinen ammattikoululainen harrastaa perinteisesti auton tuunaamista, pitää farkkuja, kuuntelee jumputusmusiikkia, syljeskelee, kiroilee, sekaantuu alaikäisiin, ryöstää pankkeja, ajaa pakoauton katolleen ojaan ja näyttää poliisille alaikäisen tyttöystävänsä Kela-kortin, kun kusee samalla sähköpaimeneen ja pyytää konstaapelia leimaamaan tuon matkalipun.

Chuck Norris osaa kuoria perunoita.

Se joka viimeiseksi nauraa se parhaiten nauraa. Se joka Chuck Norrisille
nauraa... se viimeisen kerran nauraa.

Jos yrität poistaa tätä artikkelia Chuck Norrisista, hän poistaa sinut ennen kuin ehdit painaa "OK"-nappia.

Jos kirjoitat Chuck Norrisin nimen väärin Googleen, se ei kysy: tarkotitko, vaan pahoittelee kohtaloasi.

chuck norris saa ottaa neljä kalapuikkoa...

huomen konfis ja tänään harjotukset...

kivaa oli leiril teiä kans :D toivottavasti nähää joskus uudestaa :D

5.6.-10.6.

juu tiätteks, se oli sit niinq täsä. 9 vuot vaa kulu pois, sä et voinu pysäyttää sitä etkä kelata taaksepäin, mut se kai oli tarkotuski. En usko et kukaa meist olis aattellu olevas loputtomii yläasteel, vaikka siel saattoki ol iha kivaa. Tän kevätjuhlan ainutlaatuisuus näky vast sen jälkeen koulun ulkopuolel, kuvii otettiin, kaikki itki ja halaili. Se ei ollu enää semmone vuosi et sä vaa vertailisit torkkaa muide kaa juhlan jälkee. Ne viimeset hetket joidenki ihmiste kaa samas koulus oli liian arvokkait siihe. Vaikken ite itkenytkää sillo kahelttoist, olisin halunnu. Ehkä mä siin ekan päivän josai lukios (mihin sit pääsenkää) ikävöin kaikkeist enite kaikkee viimesilt yhdeksält vuodelt ja häpeen sitä etten tänää itkeny.

Paljon kiitoksii kaikil. Mahdollisuus olla teiän kans viel yks normaali koulupäivä olis niin arvokas et en ees yritä kuvail. Toivottavasti tää teksti sitä kuitenki jossai määrin kuvaa, ja toivottavasti nähään viel joskus.

"Usko, että pystyt, ja olet jo puolivälissä matkalla kohti onnistumista." -Theodore Roosevelt

Eiköhän siin ois onnentoivotust kaikille? :D