IRC-Galleria

Kaikki Deathstarsin lyriikat käännettynä suomeksi.. <3 on niilä ihanat sanotukset kyllä<3

Sai ajattelemaan....

(Tämä alla oleva teksti sisältää melkeen kokonaan lainauksia Deathstarsilta, mutta niitä on muunnettu. Sisältää mun ajatuksia, ja sen mukaisesti niitä on muunneltu.
Elikkä tällaiseen muotoon sain sitten ajatukseni poikia lainaten muotoiltua ja kasattua:...)

---

Olen kuoleman oma pieni tähti, en ole samanlainen orja millainen sinä olet maailmalle.
Pelaan paholaisen korteilla. Olen kaikki mitä näet, ja kaikki mitä haluat minun olevan, näetkö mielikuvat joita loin, ja paholaisen pelit jotka opetin sinulle?
Mitä pidemmälle menen, sitä lähemmäs pääsen veistä. - Tämä sairaus sisälläni.
Voit toki yrittää suostutella minua, mutta olen valinnut tieni.
Olen vielä täällä, onko se kaikki mitä haluat? Ole enkelini täällä.
Kirottu tulevaisuus, olkoon kuoleman tähdet valonani, puhdista sieluni.
En koskaan pyytänyt tätä maailmaa, valheita, tällaista elämää.
Kannattaa suojella rakkaitaan, sillä tiedätte taipumukseni, kylmään, pimeään.
Rikkinäinen sielu sisälläni, vapautuu suonten hengittäessä, puhtaasta kivusta.
Voi olla että putoan, enkä palaa enää. Kuitenkin, tiedätte minulle se on hurmiota, kipua, verta.
Mutta, älä sinä koskaan luovuta, vaikka kärsit. Haluan maistaa enkeleiden kyyneleitä.
Eivät rukoukset auta, ei kosketuksesi. Kuuntele ja tartu käteeni.
Viattomuus ei koskaan koskettanut tikattuja arpiani, epäonnistumiset orastavat taas.
Unelmissani mielet murtuvat, rukoilijat palavat, kaikki se on sisälläni, pimeää, mustaa, kylmää.
Olen ihmisnukke, rikkinäinen, olet suojani. Astu maailmaani, ole kiiltävä viikate. Kävele pois kanssani. Ole käsi joka sokeuttaa, ole terä joka vierailee ihollani, vapauttaa viinin.
Opeta minulle tulesta, opeta kaikki. Juota minua, juota! Haluan kohdata pimeän.
Tukehduta heidän pelkonsa, kasaa heidän mielensä. Sano minulle: "lennä pois"
Sairaus, rakkaus, veri. Hermoni kylpevät järkytyksessä ja häpeässä, jatkuvassa määräilyn alaisuudessa. Anna minä olen pimeä ja kuolema, ole sinä valo ja elämä.
Kaikki kasvaa mielessäni, kuin piikit rukoilevien käsiesi läpi. Kuule huutoni.
Tämä ruusu joka kuihtuu, paljaan sydämen raunio, putoaa maahan.
Aion varmistua että näet, kuinka pimeää tämä todella on.
Hiljaa, älä sano mitään, kuuntele salaisuuksiani, valehtele.
Kerron vain kerran, ja jätän salaisuuteni sinulle.
Naamiaiset ovat elämää minulle.
Olen pimeässä pyöreässä huoneessa.
Olen kuin nukke ilman naruja, ohjaile minua. Kuolema ei koskaan poistu muodista.
Siipeni naulattiin maahan, en päässyt lentoon.
Petoksen kasvot, yksi miljoonista. Näen vain kuvan valheista.
Unelmat ja arvet, luovat yhdessä onnen lopun.
Kuule viimeinen heikko kysymykseni.
Kruunu ei ole enää alas painetun pääni päällä.
Aika on tullut, vain paholaisen sydämellä pääset pitkälle. Olen täällä, vielä.
Unelmoin, katson, huudan, laulan petoksen ja kivun kielillä.
Ehkä elää saa vasta unessa, jossa enkelit nukkuvat ja paholaiset tavoittelevat pimeyttä.

En ole mitään.. Putoan, kävelet pois...