Mä arvostan todella paljon sitä että yritätte auttaa mua, mutta te ette edes tiedä tarkalleen mikä mulla on, ja silti olette niinkuin tietäisitte. Kukaan ei tiedä, eikä saa tietääkkään!
Oon ollut liian pitkään hiljaa, kuunnellut muita ja yrittänyt auttaa heitä.
Olen sulkenut vaan omat asiani sisälle, ja itkenyt niitä sitten öisin kun en nuku.
Mä en osaa enää puhua omista asioistani. EN OSAA! miten vaikeaa se on ymmärtää?!
Joten te rakkaat ihmiset, mä pyydän, älkää perkele piinatko mua niillä iänikuisilla kysymyksillä
ja selityksillänne ja "saarnoilla", oon kuullu ne ihan tarpeeksi monesti.
Tälle kaikelle löytyy lopulta joku ratkaisu...Tosin ratkaisusta ei ole vielä tietoa.
Toivon että ymmärrätte..Mä en tarkota tällä mitään pahaa..
Yritän vaan saada teidät ymmärtämään mille musta tuntuu...
Tää on mun tapa hoitaa tätä, pidätte tätä vääränä, mutta oon tieni valinnut
- osittain te olette laittaneet mut valitsemaan näin.
En syytä ketään kuitenkaan..
Ja mä kiitän teitä kaikkia siitä mitä ootte mulle antanu, ja kun ootte kestäny mua...<3
Anteeksi kun oon tällanen.