(IV)
"Näillä kujilla tiedetään miten petollinen olen rakkaudessa
ja miten vilpitön vihassani.
Helmat laahaavat kiveystä,
valkoiset reiteni vilkkuvat niiden laskoksissa.
Kippurakärkiset tossut ovat todistajani.
Vihmon kuin sade takapihalla,
heilun tuulispäänä metsien läpi.
Kiire on kotoa päästä karkuun,
ja kiire palata kotiin.
Punon juonta kuin nauhaa palmikkooni.
Miestä en voi syytellä kyvyn puutteesta,
en innon pakenemisesta,
en siemenen heikkoudesta.
Pelihimosta ja huijarinhymystä kyllä,
ja kovista otteista toisinaan.
Herjan minä nielen, huudot peittelen naurulla,
sen olen osannut jo nuoresta,
hartaasti hieron öljypisaraa mustelmien päälle.
-
(V)
Kaipaan lakaistuja katuja
ja kylpylän tuoksuvia ammeita,
hautajais kellot helisevät,
juoksen vainajien vaatteista koottujen rovioiden ohi,
lieskat nuolevat pilviä mustiksi.
Pelon maisema nujertaa metsän,
sammal kasvaa lapsen tukkaan.
Kuolleen silmät on nostettu haudan koristeeksi.
En pääse menemään ohi, ne pysäyttävät minut.
Seinä on kuopalla kuin poski tai vatsa.
-
(VII)
Hanki kantaa pudonneita tähtiä,
niiden siruihin pysähtyy rauhaton katseeni.
Jouluyönä nostan viinimukin huulilleni,
minuun ei pysty yksikään kirous ei loitsu.
Käyn luoksesi, rakas,
ketut juoksevat ylitsemme kevyesti,
käpälissä lumen ja mullan tuoksut.
Meidän lukkojamme eivät tuulet murra.
Hopeatukkani kiertyy sykkyrälle
kun muistelen kesiä, joiden nurmi pölyää askelissa.
Ei ole nautintoa, jos ei ole rakkautta.
Iloa ei voi kukistaa, vaikka se on harhaa.
Hiljaisuus on kirkas kuin seinävaate."
Pätkiä Käärmesormus oopperasta <3