"mut valtaa aina outo kaipuu
kun sua ajattelen iltaisin
sä näkyjä enkeleistä näit
jäit tuuleksi taivaanrantaan
valoisan virran rantaan
kun suruihin suurin vaivuin
sinä iloja näit, jäit tuuleksi taivaanrantaan.
valoisan virran rantaan
mä maailman tahtoon taivuin
sinä enkeleitä näit.
Mul on suvun taipumus synkkyyteen
pakotie paikkaan salaiseen
mä ikävän tyynylle kotini teen
ja elämä jatkuu
me sanotaan olevamme ihan okei
et mihin tää maailma pysty ei
aina vailla jotain mut ihan okei
ja elämä jatkuu"