IRC-Galleria

Eikä mitään tekemistä

En ollutkaan niin typerä kuin luulitte

Tänään on tylsin päivä ever. Kukaan ei tule edes sanomaan hei.
Niinpä kirjoitan tätä supersalaista päiväkirjaa jolle kerron kaikki salaisuuteni. *mefmef*

Salaisuus numero 1.
Minulla oli eilen kotibileet. Paikalla ei tosin ollut ketään muita. Ne olivatkin SALAISET kotibileet.

Salaisuus numero 2.
en osaa lausua sanaa explorer

"Anna nyt mulle ne bokserit! Missä ne mun bokserit on jotka sä veit viime kesänä? Ja siniset sukat"

Nyt olen neiti Myymäläpäällikkö. Tai oikeasti vasta tiistaina. Hurjan jännää ja supersiistiä.
Uraputki.

Kumartakaa minua

Minäkään en saanut unta viime yönä.

Kerrankin oli hyvä syy lähteä töiden jälkeen ulos. Enpäs ole pitkään aikaan ehtinyt minnekään.
Tänään kuitenkin..
Ekaa kertaa Kampissa suurten avajaisten jälkeen.
Provikkapalkattu myyjä suostutteli vaihtamaan liittymää. Se saikin tahtonsa läpi ja parin viikon kuluessa voin odottaa postissa maailman ärsyttävintä sukkahousupukusupersankariliitymää.
Törmäsin vanhaan lukiokaveriin sattumalta ja kävin istumassa pubissa kahvilla. Kahvi oli ilmainen. Suhteilla näköjään saa vaikka mitä.
Illemmalla mentiin Susan kanssa Semifinaliin katsomaan bändikisaa, ja Samin bändiä (Adriane). Susa tykkäsi kovasti ja lupasin yrittää hankkia levyn sille. Niin, muut pändit olivatkin ihan paskoja...lähdettiin jonnekin yhdelle.

Ja Villen produktio Nevernettles 24.4 at Kuudes Linja

Inspis taas.

Keskiviikkona Semifinaliin
Torstaina Tukholmaan. Parasta pitkään aikaan.
Lauantaina jonnekin, en tiedä vielä minne.

Parhautta kuitenkin

Ikävä sitä vanhaa elämää jossain kaukana. Ja kaikkia niitä ihmisiä siellä. Ja huolettomuutta silloin. Monta vuotta ehti kulua ennenkuin tuli edes ikävä.

En ole elänyt nyt ainakaan viikkoon. Päivät vaan menee ohi.
Hyvää naistenpäivää minulle.