Välillä tuntuu hassulta.
Tai oikeestaan mahdottomalta, että sä seisot siinä mun vierelläni.
Tai oikeastaan lähellä.
Mä katoin tänään taas niitä videoita,
susta ja musta.
Siitä kun olin pieni ja viiletin sun kanssas pitkin poikin.
Ja sä pidit musta huolen.
Mä en ois ikinä arvanut, että meistä tulis näin erottamattomat.
Mä olin nuori, mutta sä et.
Ja nyt muo pelottaa se asia.
Mä luultavasti katon huomennakin sen videon,
kelaan sen koko ajan alkuun.
Ja mä mietin, mitä mä ajattelin sillon.
Sillon, kun en tiennyt meijän tulevaisuudesta mitään..
Sillon, kun sä pelkäsin, koska suo oltiin satutettu.
Sillon, kun mä pelkäsin, että muhun sattuu.
Sillon, kun en osanut rakastaa.
Sä opetit rakastamisen taidon mulle ja vastineeks sait mun rakkauden.
Niin puhtaan rakkauden, kun musta saa vaan irti.
Sitäkin mä mietin, mikä voima sussa on, joka saa mut aina paremmalle tuulelle.
Valvon yöitä nykyään niin paljon,
että väsyttää,
mutta sun näkeminen ja silmiin kattominen on mulle kun jotain huumetta.
Mä piristyn aina.
Ja monena yönä oon miettinyt,
että mikä se voima on,
joka on niin vahvaa rikkomaan mun paksut muurit.
Mutta mä sain vastauksen eilen,
sun silmistäs.
Se voima on rakkaus.
Marhults Exando<3
ILU<3
-Werru-
