Miss u.
Säilytämme sydämissämme häpeää ja pelkoa.
Yritämme pyyhkiä pois sadetta, mutta pilvet liikkuvat, ei näy kirkasta selkoa.
Jokatapauksessa valehtelemme etsien uutta tietä.
Pyyhkimättä taakkaa harteilta.
Kantaen sitä läpi koittelemuksien.
Ja tulitko vain katsomaan minua, vai yritätkö pestä pois häpeää?
Ehkä,
ehkä tänä iltana.
Vai tuleeko sitä koskaan?
Viettäen loppuelämämme turhana?
Kuolemaanko asti?
Ehkä tänä iltana se tulee?
Voin vain katsella sinua joka kerta jossain muualla.
Putosimmeko me kaikki?
Valehtelimmeko me kaikki?
Kuolemmeko me kaikki?
Kertokaa ne kaikki!
Kertokaa ne valoista tähtien.
Kertokaa ne tummuudesta yön.
Kertokaa ne äänestä ukkosen.
Kertokaa ne tyhjyydestä avaruuden.
Ehkä tänä yönä..
Vai tuleeko se?
Saan vastaukset iänikuiset.
Varmuuden siihen saan.
Poista minun muistikuvat maan.
Ja kaikki putoaa...
Joskus kumminkin...