Kun mailma oli vielä nuori, vasta äiti Maa ja isä Meri olivat muodostuneet, vaelsi äidistä ja isästä syntynyt tyttö yksin maan kamaralla. Hänen laulustaan syntyi tuulen suhina ja hänen kyyneleistään kasvoivat kasvit maan kamaralle, mutta muuten maailma oli tyhjä ja ontto.
Tyttö vaelsi Maan äärestä toiseen ja suri yksinäisyttään. Viimein tytön levoton sydän sai siivet ja riistäytyi irti hänen rinnastaan, tyttö vaipui maahan, valkeampana vasta satanutta lunta. Lentäessään sydän valutti verensä äiti Maan pinnalle ja isä Meren syliin, pisaroista syntyivät kaikki elävät olennot Maan kamaralle ja Meren kammioihin.
Sata kertaa sata vuotta kului ennen kuin tytön löysi poika, äiti Kuusta ja isä Auringosta syntynyt. Nähdessään kaltaisensa olennon poika ilahtui, mutta ilo vaihtui suruksi kun hän huomasi sydämen puuttuvan tytön rinnasta. Hänen kyyneleistään syntyivät joet uurtamaan Maan pintaa, sillä sata vuotta hän suri, kunnes hänen sydämensä särkyi. Puolet omastaan antaen hän asetti palan tytön rintaan. Kalpeus tytön ihosta haihtui, mutta tämä ei herännyt.
Sata kertaa sata vuotta poika kutsui vanhempiaan avukseen, huusi, aneli, raivosi ja kirosi. Tästä syntyivät vuodenaikojen vaihtelut. Viimein saapui pojan luokse jaloista eläimistä jaloin ja lupasi pyydystää sydämmen jolla on siivet, jos saisi palkakseen kaksi hopeista hiusta ja palan sinistä kangasta. Näistä syntyivät taivaan laki ja pilvet. Kolme kolmattasataa vuotta poika odotti, kunnes hänelle annettu lupaus tuli täytetyksi. Sydän jolla on siivet. Poika yritti kesyttää sitä, todeten sen mahdottomaksi hän poisti siltä siivet, poika särki sen. Puolet poika asetti omaansa ja puolet tytön rintaan. Tyttö heräsi, enää heistä kumpikaan ei ollut yksin. Tästä syntyi....... rakkaus.
hyvää joulua kaikille, kaipa tässä saa pää jo vähitellen pehmetäkki ;) ainii ja äidin kielellisestä ulkoasusta en mene vastuuseen, heitin totaalisen lonkalta, sanotaan vaikka näin et epätäydellisenä se on TÄYDELLINEN (eli just nii ku mä haluan;) ((ziisus mitä kielenkäyttöä))