IRC-Galleria

onneksi nyt ei sentään joka päivä.. aina välillä iskee tunne että ei vaan jaksa, eilen oli taas yksi niistä synkistä hetkistä, kun tuntuu että missään ei ole mitään mieltä.. seisoin yksin sateessa kuuntelemassa veljen bändiä ja mietin miten elämäni on tullut tähän pisteeseen.. vaikka ympärillä olisi kaikki mitä travitsee niin siltikään mikään ei riitä.. kun olo on vajaa, kaipaisi jotain mutta ei osaa sanoa että mitä..
päivä jolloin yksikin ilkeä sana tai tapahtuma voi syöstä ajatukset liian synkille poluille, kun taas lämmin katse, ystävällinen sana tai halaus voisi nostaa sieltä synkkyyden suosta..
mutta miten voisi ulkopuoliselle näyttää nämä tunteet, miten kukaan voisi tietää mitä milloinkin tarvitsen, kun en osaa sitä itsekkään kertoa... :/