Koristelin tänään joulukuusen veljenpoikani Henrin kanssa. Tai oikeastaan annoin Henrin vain vähän auttaa. Hih. Minusta tuli kuusidiktaattori. Meidän perhe tarvitsee uusia joulukuusenköynnöksiä. Nyt odotan jo malttamattomana huomista. Jouluateriaa, joulusaunaa ja ennen kaikkea lahjoja. Olen yht'äkkiä regressoitunut vuosia. Johtuu ehkä siitä että ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen joulu taitaa sujua ilman suuria katastrofeja. Ainut perinne joka on jäänyt väliin on stressitappelu äidinkanssa. Minä olen kyllä välillä yrittänyt parhaani. Viimvuonna minulla oli oikeasti ikävä sitä joulunaluspäivien rähinää. Tänään tulin tulokseen että ehkä se sittenkin oli parempi näin... Minä olen kyllä välillä tiuskinut, mutta ei kukaan lähde siihen mukaan.. Kauheeta! Mutta toisaalta niin rentouttavaa. Tästä taisikin tulla oikein hyvä joulu.
(Huomenna saan tietysti oikein kunnon lapsuusregression ja suutun kun en saa "oikeanlaisia" joululahjoja :D )