Joskus eilistä ei muista, tai tekikö sitä tiettyä toissapäivänä.. kaukaisempana tuntuu päivä jolloin paistoi. Vaikka loistettaan ei pakoon pääsisi, aurinko ei paljoa auta kun ainoastaan muistuttaa persoonattomuudestaan. Jos tuota pilvien takana olevaa mötikkää voisi palvoa, sen tekisin. Ei, tähteä ei löydy. Valoa joka ei pysähtyisi epidermiin ainoana hedelmänä D-vitamiinin erittyminen.
Näkisipä ´tapahtumahorisontin´ taakse, onko pimeys omaa sokeutta vai kohtaako enään mustempaa aukkoa.
Uusimmat blogimerkinnät
- Your face is my space 16.04.
- Älykkyys ei ole katoava luonnonvara, rohke... 16.04.
- Rakkaus on ihme jonka tyhmät ihmiset ... 16.04.
- [Ei aihetta] 16.03.
- Matti 20.02.
- Zevolution 19.09.
- Päivityksiä maailmamme tilasta 1. 02.01.
- Soutaa 07.01.
- Rajaton 03.01.
- 3 min. 09.11.