IRC-Galleria

En tiedä mitä mä täällä taas teen,
Samat kasvot aina uudelleen.
Katseet iskee mun takaraivoon,
Leikkikalu muille vaan oon.

Eihän tolla ole mitään väliä,
Eihän kukaan tosta välitä,

Ei jaksa kiinnostaa,
Ajattele musta ihan mitä vaan.
Ei jaksa kiinnostaa,
Ajattele musta mitä huvittaa.

Ilmeettömänä kadulla,
Toivoisin olevani jossain muualla.
Ei oo hauskaa ollenkaan,
Poispääsy auttais unohtamaan.

Katsot mua vaisusti hymyillen,
Kun menet pois räkä poskella nauraen.

Tyhjää mun sisällä mun maailma vain neljä seinää
Liikaa aikaa turhaan odottaa
kuvat mielessäni harhaa
Sinulle rakkaimpani en tahdo pahaa
usko et kai kuitenkaan
sen kuullut olet niin monta kertaa

Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa

Sinä ristiinnaulitset ja päähän orjantappura kruunu
Mitä tekee tai tekemättä jättää silti aina jotain puuttuu
Tavoittamattomissa sinun huulet
joita ei saa koskettaa
Ikuisuudenko aiot peliäsi jatkaa

Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa

I can take the rain on the roof of this empty house, that don't bother me
I can take a few tears now and then and just let them out
I'm not afraid to cry
Every once in a while even though goin on with you gone still upsets me
There are days
Every now and again I pretend i'm okay but that's not what gets me

What hurts the most, was being so close
And having so much to say
And watchin you walk away
Never knowing, what could have been
And not seein that lovin you
Is what I was tryin to do

It's hard to deal with the pain of losing you everywhere I go
But i'm doin it
It's hard to force that smile when I see our old friends and i'm alone
Still harder gettin up, gettin dressed, livin with this regret
But I know if I could do it over
I would trade, give away all the words that I saved in my heart that I left unspoken

What hurts the most, is being so close
And having so much to say
And watchin you walk away
Never knowing, what could have been
And not seein that lovin you
Is what I was tryin to do

I'm not afraid to cry
Every once in a while even though goin on with you gone still upsets me
There are days
Every now and again I pretend i'm okay but that's not what gets me

What hurts the most, is being so close
And having so much to say
And watchin you walk away
Never knowing, what could have been
And not seein that lovin you
Is what I was tryin to do

What hurts the most, is being so close
And having so much to say
And watchin you walk away
Never knowing, what could have been
And not seein that lovin you
Is what I was tryin to do

pitäis kai mennä nukkumaan ei vaan väsytä yhtään...sitä vaan pyörii sängyssä ja miettii kaikenlaista...menneisyyttä,tulevaa ja nyky hetkeä...muistoja on tulvinu niin paljon päähän että niitä aikoja ihan kaipaa...tulevaisuudesta en osaa sanoa vielä mitään..nyky hetki...noh paremminki on menny mutta kyllä tää pahemman puutteessa menee...kaikki vaan tuntuu niin pirun epäselvältä...ainut asia mikä on selkeetä on työ ja tämä mahassa kasvava pienokainen...siihen se sitten loppuukin...oon koittanu elää hetkessä ja päiväkerrallaan se vaan tuntuu nii älyttömän hankalalta kun ei ole sillätavalla ihmistä rinnalla jonka kanssa kulkeä päivänsä eteen pän...tullu taas tänä iltana siihen tulokseen etten osaa olla yksin vaan tarviin rinnalleni jonkun...jonkun joka välittää ei hylkää pahan paikan tullen ja tukee tärkeissä asioissa...noh kaippa se sitten joskus sieltä tulee kun jaksaa vaan kulkea pää pystyssä kohti huomista...taas sellanen olo että vois kadota hetkeks maan alle miettimään asioita...se vaan on epäreilua eräitä kohtaan...noh kaippa tää tästä ohi menee...

tahdon löytää tieni vapauteen,en tahdo jäädä tänne pimeyteen,nään kynttilöiden sammuneen.
tahdon löytää tieni valoineen,en tahdo jäädä tänne pimeyteen,voima varat vähenee

Ihmiset sanoo et ne haluu vakaan perustan elämälleen.Perheen,lapsia ja onnellisen elämän.Niinhä mäki alussa sanoin haluuvani,mut nyt mä en haluu lapsii,en perhettä ja onnellista elämää en enää kiinni saa.Se pelästy ja otti siivet,lähti karkuun hyvästelemättä. Elämän perusta on huuhtoutunut alkoholin,pillereiden,polttelun ja muun sekoilun mukana alas viemäriin.Aamulla ku herään ,tärisen ja hapuilen ulos huoneestani.Kelaan että tänään kerranki vois viettä selvän päivän.Mutta muutaman minuutin päästä kädessäni on jo pullo kaljaa tai lääkepurkki.Ainoa asia mitä pystyn kelaa selkeesti on ; millon pääsen Mombasaan mukanani kossupullo,kipulääkeitä,kitara ja sinä.

Siipensä on helppo katkaista, värjätä kasvonsa ranteista virtaavalla verellä,nielaista tabletteja, sinetiksi viinaa.Vain yksi hyppy korkealta kalliolta tyhjyyteen se riittä päätökseski nuoren elämän. Yrittäminen on turhaa eikä tunnelin päässä näy valoa.Meri on syvä ongelmana uimataidottomuus.polku kivinen, eikä asvalttia tunnu olevan keksittykkään.

Mutta älä enkeli itke,älä saksin siipiäsi sohi.Kyyneleet silmissä on vaikea nähdä mihin osuu ja miten pahasti.Irrota otteesi teräaseista,pullosta ja kaikesta mikä satuttaa.Käy makuulle kun on pimeää.nuku yön yli ja näe kauniita unia,niin jaksat aamulla paremmin.Ja ehkä se ei ole sateinen se uusipäivä syksyinen tässä maailmassa.

Älä enkeli itke älä saksin siipiäsi sohi.Kyyneleet silmissä on vaikea nähdä mihin osuu ja miten pahasti.Ehkei enkelinä oleminen ole aina helppoa päällä maan, kun kaikki tuutit hornan sylkee vain nokeaan.Mutta kyllä sitten joskus on helpompi nukahtaa,kun tietää ettei turhaan kerran jatkanut lentoaan.

Joten älä enkeli itke, sakset jätä pöydän laatikkoon.Niillä miellummin paperia silppoa voit. Sädekehäsi myöhemmin ansaitset paljon arvokkaamin kun nyt kuvittelet.
Älä enkeli itke,anna pullon olla.Itseään ei tarvii hukuttaa, kun on vielä valoisa sydän tässä pimeässä maailmassa

Kaikki muistuttaa sinusta...
Auringolla on
sinun iloiset silmäsi.
Kuulla on
sinun lämmin hymysi.
Tuulella on
sinun naurusi ja
tähdet piirtävät
muotokuvaasi taivaalle.
Minulla on kaikki tämä,
muistoni sinusta,
eikä minulla kuitenkaan
ole mitään.

Taas se tulee.
Yö.
En uskalla nukahtaa,
sillä pelkään,
etten näe sinua unissani.
Ja kun olen pelkoni voittanut,
puhkean aina kyyneliin.
Osaksi ilosta,
että yksi päivä on taas ohi,
mutta silti suurimmaksi osin
itken kaipuusta ja surusta
ja tietämättömyydestä.
Itken muistaessani ne kerrat,
kun katsoit minuun
ja kun hymyilit minulle.
Itken, sillä tiedän,
etten saa niitä takaisin.
En koskaan.