IRC-Galleria

moni tietää,harva oikeasti tuntee.
moni puhuu,harva tietää oikean totuuden.
moni katsoo,mutta harva oikeasti näkee.
jos moni tuntisi ja näkisi,harva silloin arvostelisi.

Mitä lapsi sanoo äidistään
4 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti osaa mitä vain!
8 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti tietää paljon! Todella paljon!
12 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti ei todellakaan tiedä kaikkea.
14 vuoden ikäisenä ~ Tietenkään äiti ei tiedä sitä, myöskään!
16 vuoden ikäisenä ~ Äiti? Hän on todella vanhanaikainen.
18 vuoden ikäisenä ~ Se vanha nainen? Hän on nyt semmoinen vanhanaikainen.
25 vuoden ikäisenä ~ No, hän saattaa tietää siitä hieman.
35 vuoden ikäisenä ~ Ennenkuin päätetään, kysytään äidin mielipide.
45 vuoden ikäisenä ~ Mietin vain, että mitä äiti siitä ajattelisi
65 vuoden ikäisenä ~ Voisinpa kysyä äidiltä neuvoa.

Jos arvostat äitiäsi edes pikkiriikkisen verran, niin lisää tämä päiväkirjaasi

miks ihmisten pitää olla salamyhkäsiä ja soittaa keskellä yötä salasesta numerosta esittelemättä itseään ja sitte vaan reteesti pyytää kahville...ei voi käsittää tollasta...OPETELKAA SATANA KERTOMAAN KUKA SOITTAA ENNEN KU PYYDÄTTE MITÄÄN!!!!!

Se, kenet toivot olevan vierelläsi lopun elämäsi ajan, pidä siitä kiinni, äläkä päästä irti. Kopioi tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä, tai se ketä ajattelit tätä lukiessasi löytää toisen

Se, kenet toivot olevan vierelläsi lopun elämäsi ajan, pidä siitä kiinni, äläkä päästä irti. Kopioi tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä, tai se ketä ajattelit tätä lukiessasi löytää toisen

En tiedä mitä mä täällä taas teen,
Samat kasvot aina uudelleen.
Katseet iskee mun takaraivoon,
Leikkikalu muille vaan oon.

Eihän tolla ole mitään väliä,
Eihän kukaan tosta välitä,

Ei jaksa kiinnostaa,
Ajattele musta ihan mitä vaan.
Ei jaksa kiinnostaa,
Ajattele musta mitä huvittaa.

Ilmeettömänä kadulla,
Toivoisin olevani jossain muualla.
Ei oo hauskaa ollenkaan,
Poispääsy auttais unohtamaan.

Katsot mua vaisusti hymyillen,
Kun menet pois räkä poskella nauraen.

Tyhjää mun sisällä mun maailma vain neljä seinää
Liikaa aikaa turhaan odottaa
kuvat mielessäni harhaa
Sinulle rakkaimpani en tahdo pahaa
usko et kai kuitenkaan
sen kuullut olet niin monta kertaa

Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa

Sinä ristiinnaulitset ja päähän orjantappura kruunu
Mitä tekee tai tekemättä jättää silti aina jotain puuttuu
Tavoittamattomissa sinun huulet
joita ei saa koskettaa
Ikuisuudenko aiot peliäsi jatkaa

Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa

I can take the rain on the roof of this empty house, that don't bother me
I can take a few tears now and then and just let them out
I'm not afraid to cry
Every once in a while even though goin on with you gone still upsets me
There are days
Every now and again I pretend i'm okay but that's not what gets me

What hurts the most, was being so close
And having so much to say
And watchin you walk away
Never knowing, what could have been
And not seein that lovin you
Is what I was tryin to do

It's hard to deal with the pain of losing you everywhere I go
But i'm doin it
It's hard to force that smile when I see our old friends and i'm alone
Still harder gettin up, gettin dressed, livin with this regret
But I know if I could do it over
I would trade, give away all the words that I saved in my heart that I left unspoken

What hurts the most, is being so close
And having so much to say
And watchin you walk away
Never knowing, what could have been
And not seein that lovin you
Is what I was tryin to do

I'm not afraid to cry
Every once in a while even though goin on with you gone still upsets me
There are days
Every now and again I pretend i'm okay but that's not what gets me

What hurts the most, is being so close
And having so much to say
And watchin you walk away
Never knowing, what could have been
And not seein that lovin you
Is what I was tryin to do

What hurts the most, is being so close
And having so much to say
And watchin you walk away
Never knowing, what could have been
And not seein that lovin you
Is what I was tryin to do

pitäis kai mennä nukkumaan ei vaan väsytä yhtään...sitä vaan pyörii sängyssä ja miettii kaikenlaista...menneisyyttä,tulevaa ja nyky hetkeä...muistoja on tulvinu niin paljon päähän että niitä aikoja ihan kaipaa...tulevaisuudesta en osaa sanoa vielä mitään..nyky hetki...noh paremminki on menny mutta kyllä tää pahemman puutteessa menee...kaikki vaan tuntuu niin pirun epäselvältä...ainut asia mikä on selkeetä on työ ja tämä mahassa kasvava pienokainen...siihen se sitten loppuukin...oon koittanu elää hetkessä ja päiväkerrallaan se vaan tuntuu nii älyttömän hankalalta kun ei ole sillätavalla ihmistä rinnalla jonka kanssa kulkeä päivänsä eteen pän...tullu taas tänä iltana siihen tulokseen etten osaa olla yksin vaan tarviin rinnalleni jonkun...jonkun joka välittää ei hylkää pahan paikan tullen ja tukee tärkeissä asioissa...noh kaippa se sitten joskus sieltä tulee kun jaksaa vaan kulkea pää pystyssä kohti huomista...taas sellanen olo että vois kadota hetkeks maan alle miettimään asioita...se vaan on epäreilua eräitä kohtaan...noh kaippa tää tästä ohi menee...