Polttava tuli nuolee haavojani,
tuhka jättää jälkeensä viiltoja.
Polvet pettävät alta,
kristillisyyden symboli nauraa heikkoudelleni.
Vaikka kuinka kaukana olisin,
pimeät muistoni vievät elämääni kohti tuonelaa.
Millään ei ole enää merkitystä,
en voi uskoa kaikkea tätä todeksi.
Ikuinen painajainen nauttii esityksestään,
se on kietonut itsensä ruumiiseeni.
Usko paremmasta on hiipunut,
heikko on sieluni ilman turvaa.
Joudun taistelemaan yksinäisyyttä vastaan,
se on kuitenkin liian voimakas.
Tuutulaulu soi mielessäni,
olen vapauttanut itseni elämän vankilasta.