Vaikka tänään onkin sunnuntai, kirjoitan nyt ensin lauantaista.
No, käytiin isin kanssa mansikkamaalla poimimas marjoja, ja siel oli vielä 3 itänaapuria.. Vähän ne katto ku vielä tähän aikaan loppukesästä tulen sinne poimimaan.. :D Ekaks eivät ees nauraneet, mutta koko ajan katseita suuntaani lenteli ja ei aikaakaan ku jo räkätys alko. :D Että.. ois tehny mieli kysyä että why are you guys laughing at me? Nassukka oli muute melkein musta ku papu.
Tästä päivästä sen verran vois sanoa että mangojätski ja kahvi on hyvää. :D Arjen pikkuilot on kivoja.. Annen äiti käväs tänään täällä tuomassa siilinsora oy-sadekamppeet takas omistajalleen.. Ja sen tilinumeron.. Huomenna maksamaan Turkin matka <3 Lähtötunnelma nousee.. Olen hölömö ja mahottoman paranoid, en uskalla sanoo varmaks että oon Turkkiin lähössä, koska nyt viime aikoina kun oon iloinnu joistain asioista, niin tapahtuukin jotain ikävää. Esimerkiks syntymäpäivälahjaks olin saanu kivan summan mania ja ajattelin että jesh, nyt alkaa jo olla Turkin matkaa varten käyttörahat säästössä hyvällä mallilla... Arvatkaa mitä tapahtui samana päivänä? Tietenkin mun Canon-digikamerasta meni objektiivi rikki.. Ei siinä muuten mitään, mutta korjaus maksaa 247€! Mikäs voisi olla tarinan opetus?! Vastaus: Älä pidä mitään itsestäänselvyytenä vaan iloitse nöyrästi.
Joskus toivoisin, että olisin ahkerampi. Äiti ja isi lähti sukuloimaan ja käskivät mun siivoomaan huoneeni. Arvatkaa, olenko saanut mitään aikaiseksi? - En.. :/
Elikkäs... Toinen opetus: ponnistele, ponnistele, vaikka tuskaa tekeekin!!! :D Jospa toi nyt motivois mua ja veisin astiat pesuun ja siivoisiin huoneeni.
Toivoisin, että olisin rohkeampi. Olen niin ujo... Eräät asiat menneisyydessä jättävät kummasti alitajuntaan traumoja.. :/ Tiedän, että ihminen voi muuttua, ja että lukiolaisen p.i.t.ä.i.s.i kuulemma muka olla jo aikuismaisempi, eikä tämmöne lapsellinen kihittäjä, joka ei ees... Aarrgghh.
Heavenly Father, please help me with this...