Olen mörkö;
ryömin jääkaappisi alta,
kapuan pöydälle ja katson,
miten syöt lounastasi.
Myrkkyä, nauraa kiherrän ja katson
kuinka kasvojesi väri vaihtuu
ja silmiisi nousee outo kiilto,
MENE POIS! MENE POIS!
huudat minulle ja hyppäät pystyyn.
En liiku, katselen hiljaa.
Silmästäni vierii kyynel;
pyydystän sen ennen kuin huomaat.
MENE POIS! MENE POIS!
Nyökkään hiljaa,
myrkky tehoaa:
Se syövyttää mielesi,
tuhoaa aistisi
ja kun pian katsot minua,
näet vain olennon, jota et enää tunne...
Hiivin jääkaapin alle, takaisin
olin mörkö, nyt surullinen.
Kaipaan kuolemaani, sitä kaukaista
Tiedän: toivumme molemmat siitä
Sinä ensin, minä toivon...
Kuulen huutosi, myrkky satuttaa:
Et tiedä mitä tehdä
Mutta nyt olet vapaa
minusta...