IRC-Galleria

Kuin paino olisi pudonnut hartioilta kun eilen (eli tänään) jo kello 01:15 sain sen pirun esseeni valmiiksi. Kuinka semiotiikka on kehittänyt tietoisuuttani teatterin ja draaman teosta, viitaten vähintään kahteen näytelmään... Extremely enjoyable:D. Tiistaina oli myös taidehistorian termi koe. En jaksanut siihen kauheasti panostaa, tuo essee nyt oli prioriteettinä, mutta täytyy sanoa että olin todella yllättynyt kuinka itse asiassa tiesinkin jotain. Vieläpä jotain sellaista mitä en varmasti olisi vielä paria kuukautta sitten tiennyt! Siispä, uskokaa tai älkää mutta kyllä minä täällä jotain opinkin. Tiistaina olin myös ratketa riemusta kun tajusin sen taidehistorian esseen olevankin VAIN 1500 sanaa, tops!^^
Otsani voi jo, kiitos, paremmin. Kuhmu on enää huomattavasti pienemmällä alueella ja mustelma on mukavasti levinnyt silmäkulmaan ja nyt myös hieman siihen alle. Kämppikset alkaa olla huolissaan, eilenkin Lauren kun astui keittiöön: "Oh my god, it's worse!! no offense.." mutta enköhän minä olisi jo aikaa sitten kupsahtanut jos tässä jostain vakavasta olisi kyse. :D
Huomenna päätettiin pitää oikein kunnon naistenpäivä! Mennään kaupungille shoppailemaan, syömään, ehkä myös elokuviin.. En edes muista koska olisin viimeksi keskustassa käynyt, on siitä varmasti lähemmäs kaksi viikkoa.. Päätettiin että ollaan sen arvoisia tämän ahkeran opiskelujakson päätteeksi. No ei itseasiassa edes päätteeksi, mutta keskellä.
Eilen alkoi yhtäkkiä puhelin soimaan. Uskokaa tai älkää, mutta se on hyvin harvinaista herkkua jos olen kämpillä, koska lähinnä se on kuitenkin Kitti joka soittelee campuksella "missä olet??" tai toisin päin. Mutta Kitti istui huoneessani, mitä ihmettä?!:D Tiinahan siellä soitteli töistä päästyään, tervehdykseni kuulosti ehkä lievästi yli-innokkaalta, mutta olin vain niin pirun yllättynyt ja iloinen. Kyllä oli ihana kuulla kunnolla mitä missäkin tapahtuu ja eipä tainnut omasta puheestanikaan meinata tulla loppua..:) Alkaa vaan välillä olla niin kyllästynyt mesettelyyn.. Ne tilanteet kun siinä on neljä tai viisi ikkunaa auki ja sormet syyhyten pyrkii jokaiselle vastaamaan, varsinkin kun rakkaat perheenjäseneni ovat hyvin innokkaita lähettelemään herätteitä... No, mutta tämä ei missään nimessä tarkoita etteikö minulle saisi enää puhua!!:D
Jahas, pitää alkaa valmistautua film seminaariin. Kaksi päivää ihan tuskissa olen odottanut että pääsisi puhumaan tämän viikon screeningistä joka oli Festen. Tanskalaisleffa joka on kuvattu hyvin realistisella tavalla. Suosittelen ellette ole nähneet. Se ylimielinen brittiryhmä ei vain kuulostanut kovin vakuuttuneelta, mikä sai minut tietysti enstistäkin kärkkäämmäksi tämän leffan suhteen. On skandinavialainen sentään!:D