IRC-Galleria

Pikkuhiljaa, ehkä pikkuhiljaa alkaa tulla jotain arjen tuntua meininkiin. Kauhean mukavaa vain ei ole se kun päivät venyy ihan älyttömän pitkiksi vaikkei luentoja montaa päivässä olekaan. Tänäänkin lähdin puoli ykstoista ja palasin puoli kaheksan. Ja kaksi luentoa. Niin, ja liityin kuoroonkin! Join the army, travel the land, meet interesting people and kill them, tralalalaa... Siinä meidän äänenavaus laulelma.. Älkää kysykö mihin olen pääni pistänyt!:D
Eilen nolasin itseni oikein kunnolla taidehistorian tohtorin edessä. Sanotaanko, että lause "Skip three years and do your honours, no one will know you're a fresher!" kertoo kaiken. Lähinnä hauskaa näin jälkikäteen. Lähinnä.
Pankkisotkuja vieläkin. Nyt ne lähetti jotain lappuja Suomeen. Miksi h*lvetissä niiden pitää tehdä asiat niin vaikeasti?
Mitäs muuta, väsyttää taas (pitäis varmaan jotain C-vitaa hankkia), menneisyyden haamut vähän kummittelee (whatever it means!) ja tänään kieltäydyin ilmaisesta siideristä (niin, mikä minua vaivaa?!:D)...

P.S. Dr. Dee ei koskaan tee mitään ilman syvempää tarkoitusta (uskoo ken tahtoo, halusi vain stripata pelokkaille ekavuotisille)

Eilen illalla itseeni tyytyväisenä (johtuen päätöksestäni ryömiä ennen puoltayötä peiton alle), koin suuren järkytyksen kun yllättäen kuulin seinän toiselta puolelta epämääräistä voihkintaa. Kyllä, juuri sitä sellaista. Niin epämiellyttävää kuin sitä olikin kuunnella unen tuloa odotellessa, täytyy myöntää että olen todella utelias kuka oli tämä mystery man.. En sitten kehdannut kysyä:D.
Aamulla kello 7:30 pärähti palohälyttimet soimaan. Sinä unenpöpperöisessä paniikissa en meinannut löytää mitään päällepantavaa, pyörin vain puolialastomana pimeässä huoneessani ja rukoilin että koko hälytys lakkaisi ja huomaisin sen olleen vain pahaa unta.
Vietin campuksella sitten koko päivän kun en jaksanut lähteä välissä kämpillä käymään. Taidehistoriasta oli vasta ensimmäinen luento ja odotin sitä suhteellisen suurella innolla, kunnes viisi minuuttia luennoitsijan aloitettua tajusin että olen tylsistyä kuoliaaksi. Missä oli se mies joka meidän enrolmentin piti? Hän oli sentään hauska. Siinä tosiaan sitten mentiin vieläpä yliajan puolelle joten myöhästyin theatre studiesin luennolta. Miten onkaan että Gilmore Hillillä aika tuntuu menevän niin paljon nopeampaa? Dr Dee, theatren luennoitsija on muuten ihan huippu. Tänään se lopputunnista riisui itsensä alusvaatteille, vaihtoi toiset kuteet päälle ja puhui samalla katkeamatta semiotiikasta. Vissiin vain meitä hämmentääkseen. Ei kukaan oikein tiennyt miksi.
Nyt väsyttää.

Miehet osaa olla perseestä. Tästä asiasta voisinkin jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta jos nyt kumminkin kertoisin vaikka päivän muusta meiningistä. Aamulla oli ensimmäinen seminaari. Eli keskustelua pienemmässä ryhmässä, ajatusten vatvomista, älykkäiden oivallusten vaihtoa ja mielipiteiden kertomista. Nolasin itseni parini edessä, mutta mukava se oli minulle silti. Kiitos Adam. Ryhmän vetäjä tiesi Aki Kaurismäen ja siitä keskusteltiin jonkun aikaa. Minun tähtihetkeni koko tunnilla. No, mutta ainoana ulkomaalaisena saan ehkä jotain armopisteitä.
Sen jälkeen loppupäivä menikin kaupungilla. Pitkien etsintöjen jälkeen löysin Rangers-fanikaupan ja sain Roopelle pelipaidan. Myehemmin pubi johon eksyttiin syömään paljastui Celtics-fanien kantapaikaksi. Työnsin vain vaivihkaa Rangers pussini muiden ostosten sekaan. Ja käytiin elokuvissa. Children of men. Kuulemma tulee Suomeen vasta tammikuussa, mutta suosittelen kovasti leffateatteriin raahautumista kun aika koittaa. Clive Owen ja kinda sci-fi kuulostaa ehkä aivan hirvittävältä yhdistelmältä, mutta sanoisin että definitely worth seeing. Yleisilme ehkä hieman masentava, mutta nauraakin saa. Todella. Ja pieniä briljanteja yksityiskohtia oli hirvittävän paljon. Esim. kovin moni ohjaaja ei pistä sankaria kulkemaan flipflopeilla lähes koko leffan ajan!:D Pisteet Alfonso Cuarònille!
Ei h*lvetti, nyt pitäisi jonkun käydä läpsäyttämässä poskelle. Ihan by the way, siideri on täällä TODELLA paljon parempaa kuin kotosuomessa. PISTE.

Vihdoinkin oikeat luennot ja oikea yliopistoelämä alkaa! Eilen oli tosin vain Film&TV:n (ftv) screening. Katsoimme kolkytluvun Hollywood-komedian Bringing Up Baby. Suosittelen lämpimästi, sai kyllä nauraa, ja harvinaisen paljon se muistutti kuitenkin vanhoja suomifilmejä. Ottaen huomioon kuinka paljon ne nykyään eroavat toisistaan. Tänään sitten yheltätoista ftv-luento, jonka pitää ihuna gay-mies Ian. Harmi ettei se ole mun seminar groupin vetäjä:P.
Ja eilen se tapahtui. BetrayedByTesco.com. Luultiin et se olis ollut auki kymmeneen asti, mentiin kymmenen yli yheksän ja kaikki paikat oli pimeänä. Ei siinä muuten mitään, muttakun kummallakaan, mulla eikä Kittillä ollut kämpillä oikeastaan mitään syötävää. Aamustakin jouduin heittämään pari viimeistä leipäviipaletta roskiin kun niissä alkoi olla itiökasvustoa. Siis miten voi, ajattelin ensin, kunnes tajusin että olenhan ollut täällä jo kaksi viikkoa. Ehkei tarvi ostaa mitään familypackeja tästä lähin.
Eilinen oli kaikin puolin hyvä päivä. Illalla katsoin vielä uudestaan Lostin kakkoskauden viimeiset jaksot, ja sen jälkeen Joku sai minut hymyilemään seuraavaksi kolmeksi tunniksi niin, etten voinut nukkua. Kun vihdoin sain unen päästä kiinni, ryntäsi alakerran pojat klo 4am jostain syystä meidän keittiöön. Siinä metelissä hymyilin valveilla seuraavan tunnin.
Tänään tulee toivottavasti yhtä hyvä päivä. Tosin väsyttää jo nyt. Ehdin ottaa vaikka päikkärit ennen illan (4pm-5pm) teatteriluentoa. Sen jälkeen mennään sitten rekisteröitymään yliopiston sports centeriin. OOn siitäkin ihan innoissani. Ajatella, vain £30 koko vuoden jäsenyys, johon siis kuuluu periaatteessa kaikki. Kuntosali, uimahalli, aerobicit, stepit, circuitit, ja mikä mun mielestä kuulosti erityisen hyvältä, funkfit.:D Ja Tyrah, myös ne coreballsit josta joskus puhuit! Käydään testimässä yhdessä sitten kun tulet.

Eilen olisi saanut bilettää aamukuuteen asti ellei Kitti olisi ennen aikojaan tullut huonovointiseksi ja tarvinnut opastajaa kotiin. Ei sillä, olisin minäkin voinut jättää ne vodkashotit (kyllä, monikossa) kaatamatta. No ei se mitään, kieltämättä vähän tuntuukin kuin tuolla muiden Freshereiden seassa muuttuisi itsekin pari vuotta teinimmäksi. Sen sijaan sitten siinä Kittiä taluttaessani puhuin pitkän puhelun Suomeen. En tietenkään omaan laskuuni, köyhä opiskelija kun olen.
Eilen kävimme myös pankissa. Aiemmin vähän ihmettelin kun ihmiset varoittelivat tästä brittiläisestä byrokratiasta, mutta nyt tuli ensimmäisen kerran vastaan turhautuminen tähän pilkunnusautteluun. Esim. 1. Todiste asumispaikasta. Offer of residence kirje olisi riittänyt, mutta millään ei kelvannut lappu Acceptance of residence + virallinen kirje josta käy ilmi nimi ja osoite. Esim. 2. ID. Näytin ajokorttia ja virkailija rupesi sanomaan että kyllä nyt pitäisi olla ihan passi näytettävänä. Ajokortista käy ilmi kaikki samat tiedot (ja etenkin ne mitä he tilin aukaistakseen tarvitsevat) + se on poliisin myöntämä virallinen henkilöllisyystodistus + olemme EU kansalaisia!! Mitä ***** hyötyä siitä EU:n lipusta siinä kortin ylälaidassa on ellei sitä sitten muualla EU:ssa ID:na hyväksytä?! Noh, niinkun sanoin, pilkunviilausta. Ja eihän mun nyt kuitenkaan tarvi kun mennä huomenna uudestaan ja viedä näytille ne kaivatut laput. Oijjoi, vielä muuten esim.3. RBS ei voinut antaa meille student accountia koska olemme muka "overseas studenteja". Ja kun minun mielestä niitä on vain esim jenkit, aussit, aasian asukit ym. EU:n piti tässäkin asiassa auttaa. Mutta ei.

Suomalaisia täältä löytyy kyllä jatkuvasti lisää. Pari aamua takaperin kämppikset kertoi ihan innoissaan että paikalla oli ollut pokeria pelaamassa suomalainen poika, Häikhi. Eilen sitten nähtiin ja saatiinpa Heikki-poika suostuteltua kanssamme vielä GUU:llekin. Mulla ei ollut Freshers' Passia mutta räkäleimatyyppisellä ratkaisulla siitäkin selvittiin. Ihan oli rattoisa ilta, tosin bileet vähän kuivui kasaan takaisin Muranolle päästessä. Ehkä tänään paremmalla onnella, on kuitenkin perjantai. Mutta tosissaan, kyllä minä sitten ihan aikuisten oikeasti meinaan keskittyä siihen opiskeluun kun lukukausi vain alkaisi..
Todella hassua muuten että näin viikon oleilun jälkeen saan jo ruveta katsomaan lentolippuja jouluksi ellen halua maksaa itseäni kipeäksi. Kaikki Onnelaan sitten 15.12! Eikö, eikö?!
Niin ja sen UK puh liittymän hankin eilen. Soittaa saa, tekstata saa, ei se paljon kalliimpaa oo ku Suomeen. Myyjänä toimi oikein mukava ja vahvaa murretta puhuva HEVARI. Hassu yhdistelmä mun mielestä. Siis sen olemus ja puhetapa. Ja nyt, suihkuun ja keittämään perunoita.

PS. Joku taatelin tanskalaislikka kehtasi eilen väittää ettei Suomen kuuluis olla osa Skandinaviaa. Hankkiutuisi hoitoon.

Tai en tiedä voiko tätä edes krapulaksi sanoa, päässä vaan vieläkin heittää ja helvetti, pitäisi olla selvillä vesillä kun Advisor of Studies meeting on tänään... Pitikö niitä Budweisereitakin kiskoa vielä loppuillasta?! Tutustuin James poikaan joka ylpeänä kertoi käyneensä Suomessa. 5-vuotiaana katsomassa Joulupukkia:D. No kai sekin lasketaan.. Ja Happyjenzalle tiedoksi: vittu, se jatkuu, mutta koitetaan elää stressaamatta.
Eilen tosiaan meillä oli keittiö kyllä niin täynnä porukkaa, en yhtään tiedä miten kaikki päätyi sinne. Ehkä joku huuteli jatkuvasti ikkunasta ohikulkijoille että tulla tänne. Siis en minä, älkää luulkokaan, tarjolla ei ollut vodkaa:D. Mutta kaikki olivat kyllä kauhean mukavia, ja tuntuu että se jokunen skotin kielikin alkaa pikkuhiljaa taittua. Kyllä elämä on sitten ihanaa. ^^

Jeps. Täällä ollaan. Ja nyt kun vihdoinkin sain kämppäkavereitakin paikalle ni alkaa tosiaan tajuta että Freshers' Week on ihan ovella ja tänään pitää alkaa harjottelemaan kuinka sitä alkomahoolia saa kurkusta alas..:D Eilen illalla vähän onnistui taksikuski masentamaan kommentillaan "You need to brush up your sco-ish, girl", ei muka englantia sitten ymmärtänyt.. Mutta tänään mennyt kielenkin kanssa joi paremmin. Ja ensimmäinen kuvan Tiinan ja Heidin antamaan missioonkin olisin saanut jos olisi ollut suomenlippu mukana. Niin ja kamera tietysti. Yksi kämppiksistä on Unkarista, ihanaa että on joku muukin joka ei aina ihan pysy mukana tässä skottien kommunikaatiossa. Tosin sekin on viimeiset viisi vuotta opiskellut englanniksi..Tunnenko itseni huonosti valmistautuneeksi....? Nooo...:D Aina sitä jotenkin pärjää! Jahas, maybe I niinku gotta go! Bye!

Kaikki kysyy jännittääkö jo kauheasti. Mitä muuta siihen voi vastata kuin "no kieltämättä pikkuhiljaa" tai something to that effect. Jos sanon "eipä oikeastaan", ne ajattelee että valehtelen, tottakai. Lähtöön on.. no, oikeastaan päivä, ja ei vain vieläkään täysin tunnu siltä että olisi ylipäätään lähdössä, minkäs teet. Innoissani olen, ihan helvetin innoissani olenkin, siksi itseäkin ihmetyttää tuo jännityksen puute. Vielä tässä vaiheessa. Huonosti olen kyllä nukkunut. Ehkä sitten oksennan siellä lentokoneen vessassa kun se kaikki tulee kerralla. Niin sen täytyy olla.