IRC-Galleria

Olen vain huokaillut viimeiset päivät. Johtuen kaikesta. Nyt on alettu esseistäkin puhumaan ja aiheet on saatu, eli periaatteessa voisi alkaa jo suunnitelmia vääntämään. Siis teoriassa.

Äsken jouduttiin ulos sateeseen seiskoskelemaan vartiksi kun pojat alakerrassa kokkaillessaan laukaisi palohälyttimet. Ei kiva.

Elämä Muranolla alkaa pikkuhiljaa muistuttaa saippuaoopperaa, kuka tykkää kestä ja kuka vietti iltaa kenen kanssa. Seinät on ohuet ja jokapaikassa joku tuntee jonkun joten juorut lähtee äkkiä liikkeelle, mutta kun jotain yrittää pitää salassa tulee vain vainoharhaiseksi.
Kämppis on ihan lääpällään minun alapuolella asustavaan italialais/argentiinalaiseen herrasmieheen, jolla taas on ihailijoita rivissä ja joka sormelle. Kyseinen herra taas ennemmin jutustaa via messenger minulle koska tietää minun intressien olevan ihan muualla. Ja kaveri taas tulee kauhean mustasukkaiseksi joka kerta jos kuulee että on jotain juteltu. Huoh.

Saippuaoopperaa. Mutta nautittavaa sellaista. En osaa sanoa onko tämä sitä mitä odotin, onko nyt vihdoinkin elämän paras aika alkanut, mutta ainakin tunnen olevani suhteellisen onnellinen. Teen vihdoin sitä mitä haluan, olen suurinpiirtein omillani ja itsenäinen, olen saanut uusia ystäviä, ja kumminkin tiedän että ne parhaimmat siellä kotimaassa eivät katoa minnekään vaan pysyvät mielessä ja sydämessä. Ja toivottavasti myös sama toisinpäin.

^^

Rakastan aivan älyttömästi meidän theatre studiesin luennoitsijaa, Dr. Deetä! Hänen tunneilla vaan voisi istua vaikka ylimääräistä, en pistäisi yhtään pahaksi. Tänään päästiin käsiksi seksuaalisuuteen, jota pyöritellään nyt seuraavat kaksi viikkoa. Olihan tämän päiväinen sessio suhteellisen feminististä mättöä, mutta todella mielenkiintoista..^^.. Melkein innolla käyn esseen kimppuun. Melkein.

Vähän heikko olo. Pääsin nukkumaan siinä aamu seitsemän maissa ja sitten olikin pakko pysytellä sängynpohjalla kunnes täytyi raahautua teatteriesitykseen. Krapula ja esitys palestiinan vankilasysteemistä/kidutusmenetelmistä ei ole mikään kovin suositeltava yhdistelmä, mutta huolimatta näytelmän ahdistavasta ilmapiiristä näyttelijäsuoritukset olivat todella, siis TODELLA mahtavat.
Viime viikolla saatiin taidehistorian esseiden aiheet. Kaikki tehtävänannot vaikuttivat kannaltani hyvin epätoivoisilta, mutta lopulta päädyin analysoimaan Rafaelin teoksen 'Madonna and child' vaikutusta kyseisen taiteilijan urakehitykseen. Itsemurha. yli 2 000 sanaa. Olin hyvin onnellinen että palautus on vasta joulukuun alussa. Kunnes seuraavana päivänä huomasin että ftv ja theatre esseiden palautukseen on kolme viikkoa.
Perjantaina oltiin sitten taas Cheesy Popissa. Ei siitä sitten enempää:D. Hauskaa oli!

Pikkasen kurkku tuottaa tuskaa, mutta se on vissiin vähän jokaisella ongelmana niin ei auta valittaa. Edinburghissa oli TODELLA kaunista. Noin niinkun kaupunkina on kyllä paljon nätimpi kuin Glasgow. Mutta myös kalliimpi ja aikasmoinen turistirysä. Dungeonissa jouduin taas lievän häiriköinnin kohteeksi (miten voi olla?!), kannibaali tuli korvan juuren röyhtäilemään ja päästelemään muita ällöttäviä ääniä..: "Say you love it!" "I know you love it, darling." Eww.
Illalla suunnattiin taas keskustan Campus-baariin. Saatiin seuraa alakerran väestöstä, mikä ei välttämättä ollut mikään paras mahdollinen juttu ottaen huomioon että nyt huomattavan korkeaa humalatilaani oli todistamassa useampi tuttu. Oh, what the hell, kerrankos sitä. Viskiin en tosin koske hetkeen aikaan. Ilta meni hyvin nopeasti, ja takaisin kun kämpille päästiin, oli keittiössä taas porukkaa, tällä kertaa vähän henkevämmällä tunnelmalla. Olivat juoneet minun kolat, prkl. Ei auttanu sitten kun vaihtoehtoisesti kulaista viskiä lisää. Ei siitä sen enempää.
Eilinen menikin sitten iltapäivään asti hieman huonovointisena. Päivä oli kumminkin luvattoman kaunis, joten pakko oli lähteä kaupungille. Ei muuta voi todeta kuin että onnellinen olen tänne tulostani. Glasgay-festivaalitkin on ihan alkamaisillaan, tunnelma keskustassa oli aivan mahtava. Saattoi tosiaan johtua auringonpaisteestakin, kaikki olivat todella hyvällä tuulella.
Eipä taas kummempia, päivät ja viikot menee ihan ihmeen nopeaa.. Yli kuukausi jo takana!

Hih. Hyvä päivä! Sain kaksi pakettia postissa. Fazerin suklaata, salmiakkia, RUISLEIPÄÄ,...! Ei ole varmaan ikinä ennen maistunut näin hyvälle:P..
Eilen oltiin taas baarissa. Aluksi meinasin jättää lähtemättä, mieli oli niin maassa. Lähdin kumminkin, ja kyllähän se siitä parani loppua kohden...;)
Huomenna vissiin Edinburghiin, can't wait!

Maanantaina iski yhtäkkiä vaan kauhea masennus. Miehet. Kaiken pahan alku ja juuri, Suunnilleen:D. Melkein harkitsin muuttavani seksuaalista suuntautumistani. Tämä saattoi siis myös olla jonkinasteista piilokrapulaa. Edellisiltana minua haettiin kahdesti tanssimaan. Toinen oli nainen, ja toinen latino, joka kieltäydyttyäni istahti viereen ja alkoi esitellä pikkumussukkansa kuvaa. Siis vauvan. Aika paska ilta.
Tiistai toi mukanaan flunssan, mutta muuten aurinko paistoi ja kaikki oli oikein mukavaa. Illalla käytiin teatterissa katsomassa Mary Stuart. Jos olisi saanut valita, olisin mieluummin nähnyt jotain muuta. Kolme suhteellisen puuduttavaa tuntia oli, mutta olisi se huonompikin voinut olla. Tulikin mieleeni että minun pitäisi ennemmin olla kirjoittamassa nyt sitä arvostelua kuin tätä...
Tänään kurkku oli entistä kipeämpi. Ulkona satoi ja tostesin jälleen kerran että vaateostoksille on pakko päästä! Ihan siitä yksinkertaisesta syystä ettei laukkuun mahtunut kotoa mitenkään turhan lämpöisiä vaatteita. Vähän sitten käytiinkin keskustassa. Löysin housut alesta, mutta sitten aika loppuikin kesken ja piti suunnata teatteri luennolle. Ja hukkasin sateenvarjoni jonnekin päin Buchanan Galleriesia. H*lvetti.
Eipä täällä taas kummempia, sutina olis ihan kivaa.

Tänään lähdettiin melkeinpä hetken mielijohteesta Stirlingiin. Käytiin aivan upealla hautausmaalla, Stirlingin linnassa ja Old Town Jailissa. William Wallace monumentti piti ajanpuutteen vuoksi jättää toiseen kertaan.
Vankilareissu oli... hmm... mielenkiintoinen. Kierroksen opas muuntautui verenhimoisesta vanginvartijasta herrasmieheksi ja taas vangista itse vankilanomistajaksi. Ja minut se otti silmätikukseen. Heti aluksi se pisti minut kidutuspenkkiin ja kieltämättä siinä vaiheessa kun istuu hirttoköysi kaulan ympärillä ja tämä "mestaaja" korvassa kiinni suuri puukko toisessa kädessä tuli olo, että mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän. Koko kierroksen ajan se mua piinasi. Vähän väliä tuli heittoja tyyliin : "Oh, you're all part of Piia's gang!" tai "Maybe you will be good from now on, Piia". Niin ja sanoihan se "10 vuoden kuluttua": "Piia, Finnish flower, you haven't aged a day!":D Mutta kieltämättä eniten pelotti siinä vaiheessa kun se tuli ihan naamaan kiinni (olin siis seinää vasten ettei siitä pahemmin pakoon luikittu) puhumaan siitä kuinka olen maailman pohjasakkaa. Mukavaa. Mutta todella hyvä näyttelijä. Vielä kun lähettiin ni se sieltä huikkas että "be good, Piia!"... Will try....:D
Nyt kutsuu taas illan riennot, saa nähdä mitä tällä kertaa...

Teksti ilmestynyt käsivarteen eilisen aikana. Tanssin, mutta join kaljaa QM:n yläkerrassa. Kävin pissalla jossain missä ei olisi pitänyt, mutta käyttäydyin todella fiksusti. Sain hikan mutten polttanut. Väittelin tunnin miesten ja naisten välisestä kanssakäymisestä mutten lopulta edes ollut varma oliko sanomisissani mitään järkeä. Tällaista muun muassa eilis iltana. Paloja muistista on ties missä, piru periköön Ginin!
Paitsi ettei aamulla ollut edes krapulaa. Vain ajatus "Mitä h*lvettiä eilen tapahtui...":D
Hauskaa oli, sehän se pääasia on.

Pikkuhiljaa, ehkä pikkuhiljaa alkaa tulla jotain arjen tuntua meininkiin. Kauhean mukavaa vain ei ole se kun päivät venyy ihan älyttömän pitkiksi vaikkei luentoja montaa päivässä olekaan. Tänäänkin lähdin puoli ykstoista ja palasin puoli kaheksan. Ja kaksi luentoa. Niin, ja liityin kuoroonkin! Join the army, travel the land, meet interesting people and kill them, tralalalaa... Siinä meidän äänenavaus laulelma.. Älkää kysykö mihin olen pääni pistänyt!:D
Eilen nolasin itseni oikein kunnolla taidehistorian tohtorin edessä. Sanotaanko, että lause "Skip three years and do your honours, no one will know you're a fresher!" kertoo kaiken. Lähinnä hauskaa näin jälkikäteen. Lähinnä.
Pankkisotkuja vieläkin. Nyt ne lähetti jotain lappuja Suomeen. Miksi h*lvetissä niiden pitää tehdä asiat niin vaikeasti?
Mitäs muuta, väsyttää taas (pitäis varmaan jotain C-vitaa hankkia), menneisyyden haamut vähän kummittelee (whatever it means!) ja tänään kieltäydyin ilmaisesta siideristä (niin, mikä minua vaivaa?!:D)...

P.S. Dr. Dee ei koskaan tee mitään ilman syvempää tarkoitusta (uskoo ken tahtoo, halusi vain stripata pelokkaille ekavuotisille)

Eilen illalla itseeni tyytyväisenä (johtuen päätöksestäni ryömiä ennen puoltayötä peiton alle), koin suuren järkytyksen kun yllättäen kuulin seinän toiselta puolelta epämääräistä voihkintaa. Kyllä, juuri sitä sellaista. Niin epämiellyttävää kuin sitä olikin kuunnella unen tuloa odotellessa, täytyy myöntää että olen todella utelias kuka oli tämä mystery man.. En sitten kehdannut kysyä:D.
Aamulla kello 7:30 pärähti palohälyttimet soimaan. Sinä unenpöpperöisessä paniikissa en meinannut löytää mitään päällepantavaa, pyörin vain puolialastomana pimeässä huoneessani ja rukoilin että koko hälytys lakkaisi ja huomaisin sen olleen vain pahaa unta.
Vietin campuksella sitten koko päivän kun en jaksanut lähteä välissä kämpillä käymään. Taidehistoriasta oli vasta ensimmäinen luento ja odotin sitä suhteellisen suurella innolla, kunnes viisi minuuttia luennoitsijan aloitettua tajusin että olen tylsistyä kuoliaaksi. Missä oli se mies joka meidän enrolmentin piti? Hän oli sentään hauska. Siinä tosiaan sitten mentiin vieläpä yliajan puolelle joten myöhästyin theatre studiesin luennolta. Miten onkaan että Gilmore Hillillä aika tuntuu menevän niin paljon nopeampaa? Dr Dee, theatren luennoitsija on muuten ihan huippu. Tänään se lopputunnista riisui itsensä alusvaatteille, vaihtoi toiset kuteet päälle ja puhui samalla katkeamatta semiotiikasta. Vissiin vain meitä hämmentääkseen. Ei kukaan oikein tiennyt miksi.
Nyt väsyttää.