IRC-Galleria

Noh nih, nain lahti kayntiin toinen vuosi Glasgow Unissa. Saavuin siis viime keskiviikkona, yon lentokentalla viettaneena ja hyvin, hyvin vasyneena hakemaan avaimia ja allekirjoittamaan vuokrasopimusta. Hermoilin hieman etta mita Kittilla on kampasta sanottavaa, itse kun olin tykastynyt kamppaan aika lailla kun kavin kesalla katsomassa. No niinhan se oli etta se ensimmaisena huomasi mita kaikkea puuttuu mutta antoi se kuitenkin siunauksensa paikalle:D. Juttuhan on, etta ollaan East Endissa kun yliopisto on West Endissa, mutta meidan vuokrahinnalla olisi turha unelmoidakaan yhta tilavasta ja hyvakuntoisesta kampasta yliopiston lahettyvilla.
Torstaina suuntasin sitten yliopistolle. Se on aina yhta huvittavaa juosta hiki otsalla ympari kaupunkia ollaksesi myohastymatta tapaamisesta (tassa tapauksessa opinto-ohjaajan kanssa) ja kun minuuttia vaille saavut huohottaen oikealle paikalle, joudut odottamaan kymmenen minuuttia sita toista osapuolta. Siita huolimatta etta opinto-ohjaajani kayttaa kallista tyoaikaansa juoruten kollegoidensa kanssa, sain kuitenkin lopulta lukujarjestyksen kuosiin ja suuntasin enrolment tunneille. Sosiologia& antropologia on siis aine jota kovin mielellani lukisin tana vuonna, ellen sitten jopa pidemmalti, tuo maistiainen vaikutti ainakin todella mielenkiiintoiselta ja - ehka - jopa hyodylliselta:D Taidehistoria oli taas samaa vanhaa, viela vahan unettavamman kuuloisena vain, niilla luennoitsijoilla on joku maaginen kyky saada vireankin mielen uneliaaksi. Kolmas aine, FTV, jonka toivoisin vievani myos honoursiin kuulosti myos aika tutulta, tulen varmasti pitamaan.
Perjantaina suunnattiin sitten ikeaan. Tarkoitus oli saada jotain huonekaluja suht tyhjiin makuuhuoneisiimme. Kyllahan siella olisi ollut vaikka mita, ja ihan halpaakin mutta linkkaan ei lahetty raahaaman kuin pienenpia peruskamoja ja jos huomenna kirpparilta ei loydy hyllykon tai tyopoydan tynkaa niin pitaapa tilata kotiinkuljetuksella. Se on vaan niin hassua miten tuntuu kuin Suomessa olisi kun siella kiertaa. Ajatelkaa nyt, on se vahan surrealistinen olo olla Skotlannissa katselemassa ruotsalaista huonekalua jonka nimi on Hannele. Ja tottakai soin myos mahani tayteen kunnon lihapullia:D.
Tanaan lahdin sitten jo aamulla kavelemaan keskustaan. Paiva oli sopivan lammin ja aurinkoinen ja matkanvarreltakin loytyi jatkuvasti kaikkea uutta, eihan sita voi kun alkaa pitaa kaupungista taas enemman. Mielta kohotti yha ennestaan levyostokset, ja nyt iloisena Apocalyptican ja HIMin uudet albumit kainalossa tormasin Gaviniin. No niinhan siina lopulta kavi etta sanoin `tahdon` ja nyt lahjoitan sitten £2 viikossa kehitysmaihin. Kylla sita nyt ollaan sitten niin h*lvetin hyva ihminen etta ei pitaisi olla taivaanportilla sanomista kun se aika koittaa:D. Eipa sinansa, olo oli entista parempi ja tuhlasin hieman lisaa rahaa, tosin tuikitarkeaan bussikorttiin jolla nyt sitten saa matkustella kuinka tahtoo melkein joululomaan saakka. Seuraava kohde reissullani olikin sitten SECC. Olihan se jo aikakin etta haen lippuni, keikka vasta huomenna:D. Isoissa konserttipaikoissa on aina oma tunnelmansa. En osaa kuvailla miten, mutta rakastan sita jannittynytta ja odottavaa oloa mika niissa tulee. Sinansa saali etten viime vuonna kaynyt yhdellakaan kunnon keikalla vaikka tarjonta on Lontoon jalkeen brittein parasta, mutta onhan tasta Incubusista ihan hyva aloittaa:). Muutenkin ajattelin etta loppujen lopuksi yhden bari-illan kustannuksilla paaset keikalle, tarkoitus oli muutenkin kayttaa alkomahoolia tana vuonna hieman vahemman. Joulukuulla sitten olisi luvassa myos suomalaista musiikkia, HIMia ja Apocalypticaa, niille keikoille uskallan vaittaa menevani satavarmasti:P
Tassa nyt kuulumisia talta eraa, puhelinlinjatkin meille tullaan asentamaan viikon paasta ja siita eikohan piakkoin sitten nettikin aukeaa. Ei ole enaa niin pimennossa ulkomaailmasta.

Pusuja kaikille!
xxx
P.S. Ostin huonekasvin. Tavoite: pitaa se hengissa jouluun asti.

Jotenkin ei vain voi uskoa että ensimmäinen vuosi on jo melkein ohi. Kokeet enää ja se on sitten siinä. Kolmen viikon lukuloman olen siis käyttänyt töissä käyden joten opiskelusta ei ole pahemmin tullut mitään. Muutenkin kun pääsiäisloman jälkeen takaisin tuli niin on ollut yleisvire jonkun verran matalammalla kuin yleensä. Luultavasti johhtuen juuri siitä että tajusi kuinka sitä alku lukuvuodesta pisti rahaa menemään mihin sattuu ja siitä kärsitään nyt. En ole pahemmin juhlinut (tosin lomalla kyllä päätinkin että viinan käyttöä vähennetään tästä läin roimasti) ja viikonloput mennyt kämpillä nyhjätessä. Viikot tosiaan töissä. Ei siinä mitään jos osaisin ottaa asian rennosti mutta nyt kun minun on käsketty ruveta soittelemaan myös englanniksi niin mahaa vääntää aina monta tuntia ennen töihin menoa. Ei hyvä.
Viime viikolla olin pari päivää Manchesterissa palloilemassa, oli sitten ensimmäinen kerta kunnolla Englannin puolella (Stanstedin lentokentällä viettämiä tunteja ei oikeen voi laskea), ja täytyy sanoa että vaikka lievä kyllästyminen saattaa vaikuttaa, tykkäsin Englannista ehkä hieman enemmän. Odotan vaan niin kovasti Lontooseen pääsyä! Eli siis tottakai vain harvat maisemat vie vertoja Skotlannin Ylämaille, mutta näin niinkuin tulevaisuutta ajatellen, kyllä mä sen jo tiedän etten halua Glasgow'hun jäädä näiden opintojen jälkeen. Vaikka kyllä tämäkin kaupunki näytti sitten jo mukavammalta kun takaisin tultiin. Ehkä sitä sitten ehtii kesän aikana ikävöimäänkin.:)
No nyt vähän summaa koko ensimmäistä vuotta, on fiilis kuitenkin hyvä. Kokemuksia mitä täällä on tullut, ei olisi mitenkään voinut saada vaikka vain lomailemalla. Ja nyt on niin vaikea ajatella kuinka sitä ei oikeasti tuntenut ketään kun ensimmäisen kerran saapui. Nyt kun silloin tällöin kadulla tulee vastaa ihminen jota voi moikata, jää aina vähän ajattelemaan että kai sitä menee ihan hyvin sosiaalisellakin tasolla:D. Vuoden ensimmäinen jakso tuntuu kauhean kaukaiselta, ja tottahan se on että se taisi sitä muistiin painuvinta aikaa olla. Kaikki oli uutta ja hienoa, kotia ei kerennyt edes ikävöidä vaikka täällä oltiin se pisin jakso puteen, 3kk. Kävin Ylämäilla, Glasusta löytyi jatkuvasti uusia ulottuvuuksia ja sosiaalisella rintamalla alakerrasta löytyi sellaista sopivaa ajatukset kiireisenä pitoa;). Joulun jälkeen sitten vasta tutustuin enemmän kansainvälisiin piireihin ja aika meni hyvin nopeaa. Vieraatkin kävi ja oli hauskaa, ja sitten olikin jo toinen jakso ohi. Juuri ennen kotiin lähtöä vaan itse tajus etten voi/halua jatkaa tällä linjalla. Aika tottakai meni nopeampaa kun joka viikolle oli bileitä mitä odottaa, mutta pakko sitä on kunnostautua jossain vaiheessa. Kolmas jakso heti alusta alkaen sitten iski vähän raskaasti. Tottahan tiesin että se koti-ikävä yllättää jossain vaiheessa, hassua vain että näin lopuksi, eikä sitä edes osaa nauttia viimesen päälle viimesistä kolmesta viikosta. Ehkä tämän työviikon jälkeen sitten.
Katsos, nyt pitääkin kiirehtää töihin. Sanomani piti, että odotampa innolla kesäkuuta:)
(Ja kieltämättä myös oman kämpän löytämistä syksyllä)

Kolmen ja puolen tunnin päästä pitää nousta. Kello on puoli kaksi, juuri imuroin ja muuten siivosin, ja olen varma että jotain tärkeää jää tänne. Tänään ollut taas kamalin krapula aikoihin ja tuntuu ettei tahdo hellittää (kiitos mika että jätit sen vodkapullon tänne,prkl). Huomiseksi on luvattu kovaa tuulta joten lentomatkasta tulee vähintääkin mielenkiintoinen. Eilinen.... *huoh* no, olen todella loman tarpeessa! Nähdään pian! *puspus*

Aah, tänään tuli kirje Lontoosta sisältäen kaksi kutsuvieraslippua Amazing Grace leffan ennakkonäytökseen jota seuraa Q&A tilaisuus ohjaajan ja näyttelijöiden kanssa.. Vihdoin tuntu kuin olisi aito film student!
Eilen Marcel ja Kristian kysyivät jos haluttaisiin muuttaa niiden kanssa ens vuonna samaan kämppään. Ehkä ne on lähimpänä gay-poikia mitä tähän hätään saa, joten ihan harkinnan arvoinen juttu, ovat ainakin oikein mukavia (ja kuulemma sisäsiistejä) poikia.
Tänään vihdosta viimein pääsen kuolaamaan James McAvoyta valkokankaalta, Becoming Janen ensi-ilta... Marry me, James!

Tänään sain esseen jopa ajallaan palautettua, eikä tarvinnu ees valvoa kuin puoli kahteen asti yöllä.
Kauhean tylsä viikko takana, ei oikein tiedä mistä sitä kirjottais...eeei ny kai!:D KAuhean nopeaa meni sitten kymmenen päivää vaikka välillä huoneen tiivis tunnelma kävi siisteyden puolesta pääkopalle...Perjantaina juhlittiin syntäreitä, ei ollu ihan niin paljon porukkaa kun olisin ehkä aatellu mutta minulla ainakin oli pirun hauskaa että en valita! Jenni, Mika ja Heidi oli väsänneet kortinkin täynnä ihania kuvia ajan varrelta (eihän minusta muita saakaan kuin ihania.. yeah, right) ja kämppiksetkin olivat hankkineet kortin ja pinssin: "21, young, free, single and loaded"... kyllä mä silti tykkäsin enemmän tästä suomiversiosta. enemmän hävettävää;). En enää edes muista mitä lauantaina tapahtui, paitsi illalla tottakai saatiin Mikakin suostumaan homobaariin! Paikan löytäminen oli yllättävän vaikeaa, mutta kyllä kannatti, musiikki oli aivan pirun hyvää (huoneita ja eri musiikkityylejä löytyi varmaan lähes 10!) ja siinä menikin tanssiessa koko ilta. Sunnuntaina lähdettiin Ikeaan, matka oli jokseenkin mielenkiintoinen, varsinkin Jenni saattaa kysyttäessä esittää joitain hyvin kärkkäitä kommentteja bussista nro 22...:D Ja mikä oli saldo? kaksi tyynyä.. ja saatiin tietysti lihapullia syödäksemme. Kyllä kannatti.
Viikko meni enemmän tai vähemmän kaupungilla. Odotusten mukaisesti vieraat rakastuivat Primarkiin ja kyllä kyseisen kaupan pussukoita nyt löytyykin kämpästäni ihan kiitettävästi. Käytiin katsomassa Hugh Grantin ihanainen leffa Music&Lyrics ja pop goes my heart edelleen;).. Tiistai iltana päädyttiin Kushionille jonne Mika jätti toisen korvansa (sai sen vissiin takaisin vasta jossain vaiheessa loppuviikkoa) ja Heidi tunsi naisen kosketuksen... no enpäs kerrokaan missä..:D Sää oli keskimäärin yllättävän upea, ja yhtenä päivänä tehtiin kunnon maisema kierros yliopistolla, Botanic Gardensilla, Kelvingrove Galleryssä ja siitä jalkaisiin keskustaan.
Torstai-ilta oli tietysti jo etukäteen varattu Primarya varten. Ensin Mika maksoi ylimääräistä juomastaan, sitten missasi ilmaiset Kopparberg-lasilliset, ja vielä kävi suositusteni jälkeen hakemassa kolan tuplaviskillä... ei vissiin ihan kuulu vielä lemppareihin:D. Ensin meinattiin Heidin kanssa suunnata kotiin mutta sehän saatiin yllytettyä klubille joten päädyimme Cubeen. Paluumatkalla Mika oli erittäin hyvässä kunnossa, näyteikkunan kautta taksiin ja silleen, mutta ei siitä enempää ettei tule sanomista:D.
Perjantaina oltiin Edinburghissa. Aamustapäivä näytti niin kovin nätiltä mutta siinä vaiheessa oli jo aika synkkää kun lähtemään päästiin. Ja sateeksihan se vaihtui. Kierrettiin vanhassa kaupungissa, käytiin Edin linnan pihamaalla, tartaanitehtaalla ja parissa kaupassa uuden kaupungin puolella, mutta aika pian suunnatiin takaisin Glasuun. Kaikkia väsytti ja olihan sitä jo vähän kiire alottelemaankin..;) Hetken arvioinnin jälkeen päätimme suunnata Campukselle. Ilta oli hyvä, minua ainakin tanssitti ja ääni oli kyllä käheä seuraavana päivänä:D.. Lauantaina suunnattiin yllättäen kaupungille. Viimeiset ostokset ja sateen taas alkaessa suunnattiin kämpille, suunnitelmana tehdä pizzaa ja katsella elokuvia. Ja siinä pysyttiin, mikä toisaalta oli pienoinen ihme:D. Kuun pimennyskin tuli koettua, ja HEidi oli varmasti innoissaan kun alakerran miekkonen tuli käymään tervehtimässä pelkät kimaltelevat punaiset tangat jalassa...
Siinä se olikin. Kymmenen päivää, ja silti jäi vielä paljon tekemistä ensi kerralle:D.

Keskiviikko. Eli huomen illalla sieltä lähtee lasti tänne^^.. Pitää käydä vielä kaupassa ja hankkia vähän astioita lisää.. Tosin tänään menee kuitenkin aika myöhään kun lupasin mennä katsomaan näytelmää jossa kaveri on mukana. No huomenna sitten. Eilen siivosin jo kaiken ihan tiptop-kuntoon:D.. Niin se essee.. siitä ei puhuta.. no onhan mulla tänäänkin kaksi tuntia+myöhäisilta aikaa tehdä sitä.. Ja huomenna ehkä...ei. Kittin vieras tulee tänne jo tänään, huomenna meidän pitää viedä sitä Primarylle. Mutta minä ainakin tulen kiltisti kotiin puoliltaöin että jaksaa herätä siinä kuuden paikkeilla sitten lentokentälle. Perjantaista tulee toivottavasti aivan älyttömän hauskaa. Vieläkään mulla ei oo varsinaisesti tietoa paljonko porukkaa on tulossa bileisiin, mutta jotenkin vaan tuntuu että että yleensä ainakin puskaradiot on toiminu aika hyvin.. Ei se mitn. Tervetuloa!!:D

Oli jo seuraavana päivänä parempi mieli.. :)
Vierailu meni ihan hyvin, en mä siellä ollu kun jonku puol tuntia, mutta sainpahan kutsun lauantain bileisiin:D.. Jep, se ihan täysin siitä viinattomuudesta.
Nyt pitäisi vain tämä ja huominen ahkerasti opiskella ja mielellään saada esseenkirjoitus hyvälle mallille, edes raakaversio valmiiksi, niin ei siitä tarvitsisi sitten huolehtia enää ens viikon lopusta etiäppäin.
Kävin äsen juuri pyykkiä pesemässä. Eilen Ben ehdotti treffejä pyykihuoneessa sen ja Pyaren kanssa, kolmen kivaa (niinkun esim kortinpeluuta ja silleen..), mutta eipä poikia näkyny:D. Haha!
Nyt on mulle sitten lentolippukin hankittuna, tulen 19.3. illalla johonkin aikaan taas.. Jessus kun meneekin aika niin nopeaa, justiin vasta oli joulu!:)

Ihan ensin mun pitää tunnustaa että tuli juhlittua lauantaina. Kyse ei ollut tosin siitä etteikö olisi pystynyt olemaan juomatta, vaan siitä että Kitti tuli töistä tuskissaan ja pullo kourassa että tunnin päästä lähdetään ja ei muttia. Joihinkin kotibileisiin joista me ei ennestään tunnettaisi ketään. Kun oltiin valmiit, Ben, Anthony ja Marcel meinasivatkin viedä meidät keskustaan eikä niihin luvattuihin kotibileisiin.. Ja meitä taas ei yhtään huvittanut klubbailu. Ennen taksiin nousua törmättiin Massimoon ja pariin muuhun tuttuun jotka suuntasivat jonnekin Muranon bileisiin, joten me otettiin taksi takaisin kotiin ja viinipullon tyhjettyä etittiin ne bileet. Tässä siis taustatiedot, oli aivan pirun hauskaa mutta tämän hetken jumalaton v*tutus johtuu suurimmilta osin tuosta illasta...
Oikeastaan tämä alkoi siis jo eilen myöhään illalla. Juuri kun olin käymässä nukkumaan joskus yhden maissa, kämpikset päätivät ruveta huutamaan ja remuamaan käytävällä. Koko seuraavan yön näin painajaisia. Aamulla ovessani oli "hullunhauska" lappu, enkä tiedä ketä kämppistä vissiin sitten niin kiinnostaa/häiritsee mun yksityiselämäni. Sain kirjeen yliopistolta jonka olin varma olevan varoitus tai vastaava kun lauantaina Muranon vartija halusi henkilötietoni nähdä.. Jäätiin kiinni keittiössä polttamisesta. Onneksi oli kuitenkin vain kirjastolta, saa sen suhteen hengähtää helpotuksesta.
Lisäksi huomenna on Ystävänpäivä. Kitti ja Ben lähtivät tänään St. Andrewsiin sitä viettämään vähän etuajassa ja huomennakin heillä luvassa romanttinen illallinen jossain ravintolassa. Sen sijaan minä, jo valmiiksi pettyneenä miehiin, luultavasti tämän illan jälkeen olen entistä masentunempi. Saksalainen kaveri pisti eilen viestiä että jos vaikka haluaisin tänään hakea kaulakoruni joka jäi niiden kämpille lauantaina. Tuskin maltan odottaa. Kyseinen herra oli siis ehkä potentiaalisin normaalin ihmissuhteen alku joka kohdalleni on sattunut, mutta v*tut..
Täällä Ystävänpäivä tuntuu olevan niin paljon isompi juttu kuin Suomessa. Lähes joka kulmassa mainostetaan kaikkea mitä omalle kullalle voisikaan hankkia, ravintolatarjouksia ym ym.. Ja kun täällä tuolla päivällä ensisijaisesti tunnutaan tarkoittavan tyttö/poikaystäviä, ei niitä rakkaita ystäviä jotka pysyy rinnalla aina. Toki etsivä löytää myös (lähinnä baarien) anti-Valentine's Day mainoksia.. Niistä huolimatta en ole koskaan ennen kokenut Ystävänpäivää näin masentavana aikana.. Paskat. Love you all! xxx

Enää ei ole kaikki jatkuvasti uutta ja ihanata. Elämän täyttää yliopiston ja Muranon väliä ramppaaminen, opiskelu ja netissä surffailu. Viinasta päätin luopua reilu viikko sitten, vain pari lasia viiniä olen nauttinut ihan seuran vuoksi, mutta siitä huolimatta takana on pisin selvä kausi sitten Syyskuun '06 puolenvälin. Ja ajattelin jatkaa synttäreihin asti. Ei siihen ole enää kun vajaa kaksi viikkoa!
Aika jännä että oikeastaan nyt vasta tällä toisella jaksolla on tutustunu kunnolla muihinkin international studenteihin. Toisaalta sääli, seura on laadukasta ja tähän mennessä on aina ollut hauskaa... Toisaalta, viime jaksolla seuraelämä (romanttisessa mielessä) painottui niin noihin alakerran poikiin että eipä sitä olisi välttämättä niin muut kiinnostanutkaan... Hassua kun tänne palatessa Kittin kanssa naurettiin että mitä siitä vaikka Mike ja Franco meidät jätti, jäähän meille aina Sam! Tästä pari viikkoa eteenpäin ja kuulin että sekin lopettaa. Että sillä lailla. Yksi yö kun ne tuli Hollyn kanssa baarista, Sam tuli koputtamaan ovelle ja kun unenpöpperöisenä avasin, aloitti oikein serenadilaulannat :D. Ehkä se oli sen tapa jättää hyvästit..
Synttärit tosiaan lähestyy ja vähän jo huolestuttaa millaiset bileet siitä paisuu. Ja tietenkin myös vähän se mahtuuko huoneeseeni oikeasti kolme kyläilijää.. Sopu sijaa antaa ;).. Mutta tosiaan, sitä on ehkä tullut tyypille jos toiselle mainittua että 23. helmikuuta sitten bileisiin. Ja kaikki tietenkin luvanneet tulla :D. Voi jessus kun odotankin perjantai aamua!! ^^
Pikkuveljen huominen konfirmaatio. Kunnon pakkaset ja lunta lunta LUNTA. Rakkaan Turon vaipuminen ikiuneen... Näitä en ole ollut toditamassa. Vieläkin ehkä vähän vaikeuksia ajatella että todella asuu täällä. Vaikka kyllä Muranoa jo sanoo kodiksi. Ironic enough :D.

P.S. Se Keltti konsertti josta viimeksi kirjoitin.... nukuttiin onnemme ohi..

Ajattelimme eilen olla kämppiksen kanssa kultturelleja ja varata liput suunnilleen arvalla johonkin Celtic Connections -festivaalin esitykseen. Sattui kerrankin olemaan onnea, lippuja ostaessa saimme kuulla että samaisessa Royal Concert Hallissa järjestetään samaisena päivänä ilmaiskonsertti, jossa näkee uusia lupauksia on stage. Tottakai me mentiin. Sen sijaan että olisi kiltisti palattu luennolle... Muutenkin koulun suhteen, siis osallistumisen suhteen ei ole lähtenyt kovinmallikkaasti käyntiin, mutta suurimmaksi osaksi ihan väärinkäsitysten vuoksi. Sen takia minä tänään heräsin sivistymättömään aikaan (yliopisto-opiskelijan aikataulun mukaan:D), ihan vain koska en halua missata ensimäistä tv-seminaaria, jos semmoinen järjestetään. Argh, väsyttäää!
Illalla ehkä Primarylle luomaan lisää kansainvälisiä suhteita.