Vanha sotaratsu kirjaa jälleen. Sydän avohaavoilla ja aivot hämillään kaikesta mitä ympärillä tapahtuu.
Olipa kerran suhde ylä-ja alamäkineen. Siltikin elin siinä täysillä mukana. Sitten tulikin kavala vappu ja Janipoika tarttui pulloon vaikka piti olla selvinpäin, koska tyttöystäväni "antoi luvan" .. Loppuillasta helvetti olikin irti! Oman kusipäisyyteni takia unelmani pirstoutuivat miljardeiksi siruiksi 50000000 Megatonnin vetypommin voimalla ja juuri kun olin muuttumassa ihmisenä vastuullisemmaksi.
Nyt rakennan sydämeni ympärille titaanikuoren ja Amor saa yrittää ampua vaikka Venom-metsästyskärjillä varustetuilla nuolilla, silti kimpoaa helevettihin..!
Kukahan vittu se sen rakkauden keksi? Eikös Anna Hanskikin sitä joskus pohtinut? Vai oliko Kaija Koo? Ihan sama.. Paska keksintö kuitenkin sanon minä.. Vai voiko tunteita keksiä?
Se taitaa olla totta että, elämä katkeroittaa.
Nyt pitäisi sitten etsiä hyvää pahasta? Jaa, mutta mikä on hyvä ja mikä on paha.. Onkohan se se moraali joka muka erottaa ne toisistaan.
Sen kuitenkin osaan sanoa, että jos ette kestä kirkasta viinaa, älkää juoko!! Itse tein taas sen virheen ja tällä kertaa vahingoitin itselleni kaikkein rakkainta ihmistä, joka on nyt unelmien mukana mennyt. Nyt tallustelen yksin omia polkuja ilman karttaa ja ilman Camel Bootseja. :(
Hyväsydämminen kovanonnen soturi kuittaa..