Retki meren rantaan
Pitkin aamuöistä joenuomaa
kulki perhe retkimuonaa repuissaan
kohti meren rantaa,
pohtimaan kukin haaveitaan
Sisämaan rauha liukui pois
kun tuuli toi meren oudot äänet
kuultavaksi retkeläisten,
poloisten
Isä oli väsynyt mies,
väsynyt maailman tuskaan puuttumaan,
väsynyt kiskomaan meitä mukaan leikkiin
vannomaan nimeen jumalista julmimman
Meri on suurempi kuin luulin sanoi äiti,
hymyhuulin suuteli siskon pientä otsaa,
se on suuri ja suolainen
me joimme kotonakeitetyt kahvit,
veimme leijat tuuleen tanssimaan,
isä nautti tilkan tummaa murhettaan
Ja päivä kuuma yöksi kutistui
tuuli jatkoi pauhuaan,
ulapan kummitukset joivat kunniaksi
kaukomaiden ja urheuden
Isä jäi puuksi meren rantaan,
meren raivopäisen rantaan
isä jähmettyi ja juuttui,
kunnes tuuleksi muuttui
Minä perin kartanot ja kunnaat
perin joen kuivan uoman
ja pian kunniaani kuivun,
minäkin
Isä oli väsynyt mies,
väsynyt maailman tuskaan puuttumaan
ja minäkin väsyn kohta,
ja lähden meren rantaan haihtumaan
Ja sinä poikani jäät
(c) Edu Kettunen