IRC-Galleria

Juhannus. Tami maalla kaivelemassa kukkapenkkiä, repimässä juhannusruusua. Juoksemassa mökkiä ympäri ja kiekumassa ukin kuulolaitteen uusiin sfääreihin. Äiti onnessaan epäsopusuhtaisesta pennusta, mummu kauhuissaan vastuusta ja liian pienistä uusista perunoista.

Minä kotona. VP+vklo päivystys.

Tamilla on murkkuikä. Se jahtaa ulkona muurahaisia ja kävelee melkein hyvin hihnassa.

Tuli Vinku-Iita pallokalsareineen. Tuli lämmin nyytti syliin ja jälkimetsän toivo. Tuli ruskea-valkoinen huokailija. Tuli varjo nilkkoihin ja avuton rääpäle. Tuli papillon pentu.

Tuli ystävä. Tuli kepponen. Tuli kesy.
Tuli TAMI

"I was five and he was six
We rode on horses made of sticks
He wore black and I wore white
He would always win the fight

Bang bang He shot me down
bang bang I hit the ground
bang bang That awful sound
bang bang My baby shot me down

Seasons came and changed the time
When I grew up, I called him mine
He would always laugh and say
Remember when we used to play

Bang bang I shot you down,
bang bang You hit the ground
bang bang That awful sound
bang bang I used to shoot you down"

Polvessa mustelma. Treenasin päivemmällä piruetteja.

Lotta muni. Yhden rikkonaisen eilen. Oli litistynyt, muodoton ja sisältä valui nesteet ulos. Silmän räpäys ja (nyt varmistunut) NEITI söi sen. Palan painikkeeksi kävi nuolemassa nesteet juurakon päältä.

Yhden ehjän tänään. Oli liimanut sen faunan takaseinään kiinni, ja ihan varmuuden vuoksi seisoi varpaillaan ja säntäili.

Kerroin äidille ja äiti kysyi: "Ai minkä munan?"

Liskonmunan.

Tuli terraario. Se on hieno ja painava. Olisi tarkoitus rakentaa sinne Lotalle pala viidakkoa; saniaisia, vesifiikusta, orkideoja, oksia, mangrovea, bambuja, lämpöä ja kosteutta. Toivottavasti tuo palanen viidakkoa rauhoittaa myös minunkin mieltä tämän stressaavan viidakonrakentamisprojektin jälkeen.

Ettei siitä tule kakkainen koppi jossa turve raastaa kasvien varsia kuihduttaen ne tyystin. Ettei siitä tule laatikko josta kosteus humahtaa läpi silmänräpäyksessä homehduttaen katon. Ettei siitä tule Lotan surmanloukku.

Jos kaikki menee hyvin, ja saan säästettyä perhospoikaan; matkaan viiden vuoden sisällä saksaan hakemaan itselleni Phelsuma klemmerin jonka kuvan askartelin äitienpäiväkorttiinkin. Äiti katsoi alta kulmien, mutta (onnekseni) ymmärtää luomisintoani.

Se on pehmoinen. Se on kiltti. Se katsoo nappisilmillään silmiin ja hymyilee. Se tulee kun kutsutaan. Se änkee syliin. Se lohduttaa. Se rakastaa sinua ehdoitta. Se kulkee kanssasi säässä kuin säässä.

Se on takkuinen. Se häiriköi naapureita. Se katsoo hullunkiilto silmissään ja virnuilee (sinun typerille kehotuksille). Se lähtee jäniksen perään (ja saat levittää siitä kadonnut ilmoituksia) ja pistää sinun naurunalaiseksi tottelevaisuudessa. Se pieree naamallesi. Se saa sinut raivon partaalle. Se rakastaa ehdoitta sinun nakkejasi. Se pistää jarrun pohjaan sateella ja saat maanitella sitä ensimmäiselle tolpalle asti (jonka jälkeen käännytte välittömästi kotiin).

SE on minun tuleva koirani.

Vappu.
Itkin aamulla silmät päästäni katsottuani Almodovarin Huonon kasvatuksen. Tuli ikävä, tuli elokuvanhienonkerronnanjapuhtaidenkuvienhuuma. Jossain puolessa välissä pätkää tajusin herppi yhdistyksen kevätretken olevan tänään, mutten saanut persettäni ylös.

Toivottavasti muilla on hieman rempseämpi vappu. Minä jatkan Burtonin animaatiolla.
Phelsuma klemmeri.

Näyttää olevan kevättä rinnan alla; palava hinku Pariisiin. Tiedän, että siellä kukkii juuri tähän aikaan kirsikkapuut. Tiedän, että ilma on siellä tähän aikaan leuto, vaikka tuuli on vielä pistävä. Tähän aikaan ihmiset hymyilevät ja miimikot lähtevät aukioille esiintymään. Siellä. Seinen vesi näyttää samean vihreältä ja ruusukioskit aloittavat kesäkautensa. Ja japanilaiset turistit ilmestyvät. Yksi syy katua ötöjen pitoa.

Ei pääse keväiseen Pariisiin kun sitä eniten mielisi (ja joutuu kuuntelemaan sirkkoja 24/7). Näin keväisin, kun tuntuu muutenkin ahtaalta.

Hyvin on Lotta päässyt jutun juonesta kiinni; höntiäiset maittaa ja vaatteet vaihtuivat kerralla sen kummemin joutumatta auttamaan. Eilen tuli turusta vahakoisa ja banskulähetys joka kyllä kieltämättä äklötti. Lauantaina hakemaan Olarista harrastajan luota jauhispurkki.

On tuo hamsupuolikin laajentumassa. Parin viikon päästä taloon muuttaa uusi neiti; Arctican Jalousie (lk musta laikukas) "Nemi". Saa nähdä minkämoinen rumba alkaa kun sitten talossa on kaksi neitiä joista toinen on todella kipakka lady.