IRC-Galleria

kis kis kissanäyttelyyn

Pitäkee peukkui Minniläiselle. Pestiin se jo aamulla varhain ja hän oli paikallaan ja nätisti. Valitti vaan kovin paljon. Nyt on puhdas ja valkoinen kisunen.

..Ankkalainen ei valitettavasti pääse. Unohdin sen rokotukset.

Mietin tässä asioita. Taitaa se planeetta sieltä tulla ja ohi mennä. Melkoilla jännityksellä odotan miten tässä oikeen käy...
..nyt ei inspiroi kirjoittaa paljoakaan.. Mut jotenkin tuntuu et jäis paljon asioita kokematta. Onneks tässä on kolmisen vuotta aikaa toteuttaa haaveita. Haluisin viellä kerran rakastua oikeen kunnolla. Haluisin paljon paljon enemmän eläimiä ja haluaisin nähdä maailmaa ja kulttuureita niin kauan kuin vielä voi.

Mulla on jo aika selkee suunnitelma mitä teen jos se alkaa tosissaan enteillä tuota maailmanloppua.

Toistaiseksi nautin kaikesta niin paljon kuin vain suinkin voi. Elämä on muutenkin lyhyt, eikä koskaan tiedä mikä päivä on se viimeinen.

Kattelen tässä ilmoituksia apulassa.. Kovasti tekis mieli ottaa jo kolmas kisu. Kyl nämä kaksi ovat toki ihania mut mulla riittäs viellä niin paljon rakkautta monelle muullekkin kisulle.

Mun luo saattaapi eksyä: Norjalainen, siperiankissa, ragdoll, maine coon, sfinx, manx... aika moni kissa saa mun sydämen valloitettua. <3

En usko et jaksan kauaa enää odotella.

Kutsuin Anun kylään ja koitin loihtia norimakeja tavisriisistä. Ei Sitten tullu vittu yhtään mitään. Tein sit sushisalaatin ja se oli ihan hyvää. Uskokaa mua kun sanon, sen tarvii olla sushiriisiä!

Ensi kerralla onnistuu =)

..meen ekaa kertaa pilates tunnille =)

Mä niin tykkään juosta. <3 Ja ulkona oli niin upee ilmakin. Aurinko paistoi ja pakkasta oli 5 astetta <3 Talvi tulee.

Kerro miltä se tuntuu kun irti päästää, kerro miltä se tuntuu kun ei mitään pelkää

Tää kaikki on totta. Kun päästää irti ja antautuu tuulen vietäväksi. Olen niin vapaa enkä pelkää mitään. Mun olo on niin käsittämätön.. Niin uskomattoman upea!

Soittolistaltani voit poimia fiilikseni. Tämän parempaa mun elämä ei voi enää olla!

Jenni Vartinainen - Kerro miltä se tuntuu
Duffy - Distant Dreamer
Natasha Bedingfield - Pocket Full Of Sunshine
t.A.T.u. - Nas Ne Dagoniat
Kärkiryhmä - Elämä antaa
Disney - A whole New World
Juha Tapio - Päivin sekä öin

..monta muuta jotka jää last.fm:ään tänä iltana.

Tein linssimureketta. Siin on vähän porkkanaa ja sipulii ja maissii.. Huomen teen siihen timjamijuurekset ja sienikastikkeen. Kaikki vegaanisia.. Ja eilen tein ihanaa porkkana-tomaatti-soijakastiketta.
Ihanaa kun saa kokkailla taas. Ja omista tutuista raaka-aineista.

Kurja, sateinen, harmaa ja haiseva Amsterdam jäi taakse. Otin suunnan kohti Eteläistä Alankomaata, Maastrich. Sain sohvan sieltä ja tuntui hyvältä saada tilaisuus nähdä toinenkin puoli Alankomaista. Useimmiten pääkaupunki poikkeaa paljon muusta maasta. Pääkaupunki on kansainvälisempi ja kansoitetumpi. Maastrich oli todellakin erilainen. Erittäin kaunis, vanha ja siisti kaupunki. (tää kirjottaminen on taas jostain syystä tosi hankalaa.. jos olisin matkassa puoli vuotta, saattaisin jopa unohtaa kuinka suomea puhutaan ja kirjoitetaan. Korjaan koko ajan mita kirjoitan, kun kaikki menee ihan väärin..)

Mun oli tarkoitus tavata Marieke vasta kolmen jälkeen juna-asemalla. Olin perillä jo puolilta päivin sillä halusin vain äkkiä pois damista. Matkan aikana junakin hajosi kaksi kertaa ja savusi niin että sisäpuolella meinasi tukehtua. Ääni kaijuttimissa kuitenkin kertoi kyseessä olevan vain pieni tekninen vika ja matka jatkuisi mahdollisimman pian. Mitään sen pahempaa ei tapahtunut sentään. Mielienkiintoista oli seurata sitä savua ja muiden ihmisten reagtiota..
Päivä oli todella kaunis ja aurinkoinen. Lämmin ja keväinen. Päätin lähteä tutkimaan ympäristöä. Kyseessä oli kuitenkin pieni kaupunki enkä tarvinnut karttaa. Aloin jo tottua tähän suunnistamiseen, eikä uudet paikat enää pelottaneet mua. Painava rinkka selässäni ja pikkureppu edessäni tallasin pitkän kadun toiseen päähän ja pääsin niinsanottuun keskustaan. Sillan ylitettyäni nappasin pari maisemakorttia mukaani pikkuiselta kioskilta. Rakennukset olivat kivestä tehty ja selvästi vanhoja. Kadut olivat siistit ja kasvillisuutta oli sopivasti. Syksy teki selvästi tuolaan myös täällä sillä puidet oksat toivat ihanaa väriä kaduille. Niinkuin pääkaupungissa, täälläkin oli paljon pieniä herkkupuoteja. Ihana tuoksu valtasi kadun säännöllisin välein. Vohvelit ja monet muut herkut tuoksuivat tuoreilta ja houkuttelivat mua. Amsterdamissa herkut näyttivät lähinnä muovilta, eivätkä juuri tuoksuneet. Ainakaan tällä tavalla. Vertasin kaupunkia kaikin tavoin damin kanssa ja olin todella onnellinen, että pääsin tulemaan tänne. Talojen ja katujen tyylissä oli selvästi samaa väriä kuin pääkaupungissa.

...ei oo oikeen fiilis kirjottaa.. Mul ois niiin niin paljon asiaa kun olen jo Wienissä ja en ole edes alottanut Maastrichia ja Kölnikin on vielä välissä. Täällä sataa lunta ja musta se on ihan sika hienoa! Haluan kertoa kaiken yksityiskohtaisesti eikä pää nyt vaan oikeen toimi...

Käähh... joskus toiste...

Amsterdam. Pilvenpolttajan ja bilettajan paratiisi. Ei niinkaan minun paikkani. Ensivaikutelma hostellista oli tosiaan hieman jarkytys. Olin viimeyon viettanyt lukaalissa kaikkine mukavuuksineen. Ihmiset olivat ystavallisia ja ruoka halpaa, joten oli melkoinen shokki saapua tanne. Nyt suurin jarkytys on taas laantunut. Alan huomata miten joka kerta uuteen paikkaan saavuttaessa on se yhden paivan totaalinen shokki. Kaikki on taas ihan uutta ja erilaista ja kenties edellinen paikka tarjosi jotain todella ihanaa jota seuraavassa paikassa ei enaa olekkaan ja tarvii taas kerran totutella uuteen elamantyyliin. Amsterdamissa kaupat menevat kiinni kuudelta ja ihmiset valuvat baarista toiseen lapi yon. Kannabikse haju leviaa koko keskustan alueelle ja vaanii niin isoimmilla ruuhkaisilla kaduilla kuin syrjaisilla ja pimeilla sivukujillakin. Siita ei paase juurikaan pakoon. Mita kauemmaksi keskustasta suuntaa, sita rauhallisemmaksi ja viihtyisammaksi tamakin kaupunki kay. Kaduilla ei juurikaan ole kauppoja tai kannabis-kahviloita, vain yksityisasuntoja joiden edustat on koristeltu viherkasvein ja kukkasin. Kaikkialla mihin ikina katsookin nakee polkupyoria.Jokainen puu, aita, tienreunus ja talon seinusta on taynna pyoria. Hollantilaiset todellakin pyorailevat paljon. Taalla pyoratiet ovat myos sen mukaiset. Oman ensivaikutelman mukaan pyratiet ovat paremmat kuin itse autotiet. Kanaalit ovat aavituksen roskaiset. Kaiken sotkun keskella uiskentelee monen monta joutsenta, sorsaa ja nokikanaa. Ne seuraavat ihmisia ruuantahteiden toivossa. Vain kanaalivene hairitsee niiden uintia. Talot ovat todella kapeita ja ihan kylki kyljessa. Varit vaihtelevata harmaan, punasien ja kellertavan savyissa. Syksy nakyy puiden oksilla ja sateisissa paivissa. Vain muutama tunti paivassa on sateetonta. Sateenvarjo on vaikovaruste jokaisen kadessa, ja niita myydaankin joka kaupassa pilkkahintaan. Kestavyydesta en mene vannomaan, muttei 3 euron varjon peraan montaa kyynelta ennata vuodattaa kun 5 askeleen paassa saa jo seuraavan. Kenties talla kertaa ostaakin vihrean tai punaisen, kun edellinen oli keltainen valkoisilla palloilla. Singel kanaalin vierustalla kukkakauppiaat toinen toisensa peraan yllattavat vareilla ja valikoimillaan. Toinen kauppias myy pelkkia sipuleita, toinen puisia tulppaaneja ja kolmas myy kaikkea mahdollista muuta. Sade taukoaa aavistuksen ja on todella mukava istahtaa Pancakes ravintolan terassille nauttimaan suurta omenalattya siirapin ja kanelin kera. Voin vain kuvitella ampiasmaaraa naiden kukkakauppiaiden paattien edutalla. Turisteja on paljon ja koko ajan huomaa jonkun kartta kadessa etsien tietaan - tai pyytaen ohikulkijaa ottamaan kuvaa itsestaan "flowermarket"in edustalla. Nailla kapeilla ja sokkeloisilla kaduila eksyy todella helposti vaikka kuinka karttaa seuraakin, mutta yhta helposti myos paikantaa itsensa kun vain jatkaa kavelemista eteenpain.

Keskustan alueella katujen varret ovat taynna kannabiskahviloita. Valehtelematta joka kolmas puoti on kahvila. Niiden lomassa on monia pienia roskaruokapaikkoja, joista saa vain "take away" ruokaa. Ranksalaisia paperitotterossa ja hampurilaisia. Niiden lomassa on monen monta pienta makeaa puotia. Kuorutettuja valtavia vohveleita kaikilla vareilla ja mausteilla. Lisaksi loytyy jos jonkin moista satumaista leivonnaista. Suuret valkoiset kermakuorrutukset tuoreiden mansikkasiivujen kera todellakin saavat veden kielelle. Ruokaravintolat ovat todella kansainvaliset ja taalta loytyy varmaan joka ikisesta Aasian maasta oma ruokakulttuurinsa. Niiden lisaksi suosittuja paikkoja ovat italialainen ja englantilainen. Amsterdamin keskus on todellakin kansainvalinen. Ihan muutaman minuutin kavelyn jalkeen olet kerennyt jo kuulemaan ainakin 8 eri kielta. Saksa, ranska, engalnti, italia ja espanja ovat hyvin yleisia. Alituiseen nakee myos matkamuistopuoteja. Niissa on kaikki mahdollinen pikkusala jota et varmasti tarvitse koskaan, mutta ovat todella ideaaleja muistoja juuri Hollannista. "I <3 Amsterdam" logoilla varutettuja kasseja, t-paitoja, lippiksia, alusasuja, avaimenperia.. Ihan mita vain mihin voi lisata teksia. Lisaksi puukenkia on ihan kaikissa muodoissa. Ja kannabis... Hauskannakoisia tuhkakuppeja varustettuna veikealla ja ilmeikkaalla kannabislehtiveikolla. Meilkein tekisi mieli ostaa sellainen vaikkei poltakkaan. Salaa loytyy joka lahtoon.

Seksi tuntuu olevan liiankin vapaa kasite amsterdamissa. Sateenkaarilippu on yleinen naky monen monen seksivalineputiikin lomassa. Paakavelykadulta seuraava pitkittainen katu onkin omistettu naille. Putiikkien nayteikkunat ovat hyvin avoimet ja antoisat. En edes lahde kuvailemaan mita kaikkia valienita kerkee nakemaan pelkalla vilkaisulla. Vakisinkin tielle osuu myos kuuluisa punaisten lyhtyjen katu. Silta ei voi valttya ja ennekuin huomaatkaan, kavelet niiden kuuluisien ikkunoiden ohi. Naiset, kaiken kokoiset ja muotoiset, todellakin pallistelevat ohikulkijoita seksikkaissa alusvaatteissaan. Kuvaaminen on kielletty ja saat paallesi jonkinnakoisen vartian jos edes vahingossa kuljet kadulla kamera kadessa. Ei niinkaan mukava kokemus, eika mikaan selitys vahingosta auta. Koitat vain lipua paikalta mahdollisimman nopeast ja tilanne on ohi.

Sellainen paikka tama Amsterdami. Tuossa on aika lailla tiivistettyna oma kokemukseni. Pannukakut olivat kalliita ja pienoinen pettymys. Luulen, etta omani oli aavistuksen raaka. Kiinalaisen ravintloan edulliset ja runsaat antimet sen sijaan olivat maittavia. Oli pakko myos maistaa vohvelia. Kuivaa tavaraa, en suosittele. SOpivat enemman koristeiksi. Herkkupuotien taysilla ja varikkailla hyllyilla ne nayttavatkin tosi hyvilta.
Yritin suorittaa, jonkin sortin shoppailua.. Eniten taalla on kenkakauppoja. Hinnat ovat samat kuin Suomessa eika viela ole kohdalle sattunut mitaan merkittavaa loytoa. Markkinoilta tarttui mukaan aika vekkuli "juttu" kummipojalle. En viitsi paljastaa, kun haluan sen olevan yllatys. Itselleni sain ostettua ihan kivan paidan, huivin ja irtohihat.. No oliko yllatys. Pitkan etsinnan jalkeen loysin myos matkalukemista. En ottanut mitaan kotoa mukaan ja se alkoi jo Norjassa harmittaa, joten olen valilla yrittanyt katsella kirjakauppojen hyllyilta yhta tiettya painosta. Taalta loysin yhden english kirjakaupan, joka oli painottunut matkakirjoihin. Harmittaa niin vietavasti etten voi kantaa niita mukanani, silla taalla on kaikki parhaimmat ja kattavimmat oppaat ikina alle 10 euroa. Ne todellakin ovat ilmaisia! Ehka huomenna paatan jatta rinkasta kaikki vaatteet pois ja pakkaan sinne 20 kiloa kirjoja... Tovin metsastyksen jalkeen loysin kirjakaupan jossa oli tavallisia kirjoja. Siella hyllylla seisoi mustakantinen kirja jossa omena lepasi kammenilla. 'Twilight'. Olen kerennyt vasta 40 sivua lukemaan ja olen jo niin koukussa. Alituiseen tee mieli itkea kun se on niin kaunis. On tosi helppoa lukea englantia nyt kun sita on viimeaikoina kayttanyt kuin aidinkielta. Tanaan mukaan tarttui ihan hemmetisti suklaata ja soin kaiken ja nyt todellakin on pirun paha olo. Ei enaa suklaata mulle.. Oli mukavaa kun vahan valia oli oikea nalka ja kun sain kunnon ruokaa, oli se sitten mita tahansa, se maistui taivaalliselta. Luulen oppivani pikkuhiljaa arvostamaan pienia asioita eri tavalla. Jotenkin kaikki peruskasitteet alkaa pikkuhiljaa muuttua. Esimerkiksi perusmukavuudet kuten lammin suihku, yksityisyys, puhtaus ja kunnon sanky/peitto ovat iso asia tallaisella matkalla. Jos ei kesta tallaista arvaamatonta elamantyylia niin suosittelen niita perus pakettimatkoja. ..itseasiassa, en suosittelkkaan. EI siinna ole mitaan jarkea. Ma olen nahnyt jo 5 maata, ja 6 kaupunkia, eika se olisi mahdollista jos vinkuu jokaisen pikkuasian peraan. Todellinen kokemus mielestani on todella nahda kaupungit ja ihmiset niinkuin ne ovat. Hampurissa Lidlin kassalla oli oikeasti superhieno fiilis olla tavis. Ei sita voi kuvailla, miten niin pieni asia voi tuntua niin hienolta. Ja miten superihanalta lammin suihku tuntuu muutaman kylman jalkeen. Fiilis on rentoutunut ja helpottunut. Ei tarvitse maksaa itseaan kipeaksi ja menna jonnekkin rentoutuskylpylaan kun kokemuksen saa 16 eurolla hostellissa ;)

Matkani taitaa olla puolessa valissa. Koti-ikava ei ole lainkaan ja voisin jatkaa elamaani nain ainakin puoli vuotta. Taytynee vahan jarjestella asioita kotosalla ja valmistautua kiertamaan Aaiaa tahan tyyliin, mutta paljon pitemmaksi aikaa kuin 1 kk. Tuntuu jo nyt, etten voi lahtea Italiaan asti kun se on niin kaukana. Wien kuitenkin odottaa minua ja se taitaakin olla viimeinen maaranpaani. Rankan Disneyland jaa odottamaan parempia ilmoja ja parempaa ranskankielen taitoa.

Kohtapuoliin kommin takaisin viileaan sankyyni lukemaan itseni nukuksiin. Huomenna on luvassa Katakombien tutkailua Valkenburgissa, Maastrichisin naapurikaupunki. Taman jalkeen olen ilman mitaan takeita nukkumapaikasta, mutta olen viela positiivisella mielella ja toiveikkaana, silla mulle on sattunut hyva tuuri matkallani. Kiitos siita, viela kerran. Terveiset kaikille ihanille ihmisille! Toivottavasti olette nauttineet matkasta!

T: Paula