puhelin on pärissyt viime aikoina ihan työnhaun merkeissä. Olen kovasti etsinyt tässä duunia ja kaikki työpaikat ovat pahoitelleet kovasti kesän hidasta rekrytoimisprosenttia. Kaikki kun ovat jatkuvasti lomilla. Jee, mutta saksan reissun jälkeen 2 haastattelua tiedossa, joista toinen kuulostaa ihan mielenkiitoiselta ja tässä putiikissa olisi varmasti mahdollisuuksia edetä. Vastavalmistuneena ekonomina on kuitenkin pidettävä jalat maassa, ettei ala leijua. Se vika kuulemma KTM:ssä on. Leijuvat liikaa. Hyvät paperit eivät automaattisesti nimittäin tarkoita huippuduunia ja huippuliksaa. Todellakin on itse kannuksensa ansaittava..
Huh, tänään sitten olen käyttäny aamupäivän vieraillessani erinäisissä paikoissa ja mainostamassa tammaani, joka olisi tarkoitus myydä jos ja kun löydän saksasta nuoren hevosen tilalle. Saksan reissu jännittää aivan mielettömästi, mutta onneksi siellä päässä on tutut valmentajat jeesaamassa. Enää ei aiheuta jännitysmomenttia kuin se miten mutsi löytää vuosaareen (navigointi ei kuule äiteen suurimpiin lahjoihin).