IRC-Galleria

Matikan ohjauksen tunnilla väsättyä (silloin kun piti laskea matikan tehtäviä):





Se oli silloin kun olin nuori,

enhän mä nyt enään tekisi mitään sellaista.

Olihan se hienoa aikaa,

vaikken muista siitä mitään.

Ei sillä, kyllähän näitä päättömiä juttuja on kiva kirjoittaa,

vaikkei tiedäkään mistä on kirjoittamassa,

kun pää lyö tyhjää.

Kai se on vähän hullu,

mut ei se sitä estä.

Sehän unelmoi.

Sen maailma on niin toisenlainen,

yhtä tietämättömyyttä täynnä,

ei se edes tiedä mistä puhuu.

Niin, ihmettelinhän sitäkin,

kun se näytti niin äimistyneeltä katsoessaan punaista pöytää,

ei se tainnut edes ymmärtää mikä se oli,

mutta enhän itsekään tiennyt niiden sanojen merkitystä.

Kai se sitten tajuaa missä on,

kun opettaja huutaa nimeltä,

mutta nyt se on niin omissa maailmoissaan,

ettei edes ymmärrä,

miten sekavia juttuja se kynällään paperille suoltaa.

Mutta minun maailmassani ei nyt juuri ole opettajaa tai punaisia pöytiä,

siinä missä hänenkään.

Kaikkea järjetöntä siellä kyllä on,

sellaista josta ei mitään tolkkua saa,

mutta senhän se taisi jo mainita.

Ei se tällaista ymmärtäisi itsekään,

siksihän se kirjoittaakin,

etten vain ymmärtäisi.

Palatakseen siihen päättömään tekstiin josta aloitin,

se aikoo nyt mainita,

ja mainitseekin,

mistä oli silloin selittämässä,

vaikken sitä itsekään oikein osaa varmaksi sanoa.

Muttei se menneisyys niin mahtava voinut olla,

kun ei mitään muistakaan,

kuten minäkään,

yhtä ja samaa kuin olemme.

Vaan se yhtäkkinen hiljaisuus,

se herätti sen eloon,

ja silloin tapahtui jotain suurta,

nimittäin minä tajusin missä se oli,

ja miksi minä olin täällä,

matikan ohjauksen tunnilla!