Vittuku tuntuu ettei must oo mihinkää, kauhistuttaa jo ajatus siitä et täytyy opiskella tän vuode jälkee viel vähintään 3 vuotta, vittu ku elämä menee nii vituilleen taas, vitun yhteiskunta VITTU.
Ja vittuku lukiokurssitkin alko ja lupasin hankkii ne vitun kirjatkin, mut vittuku en oo saanu niit hankittuu ja mitä vittuu sanon opeille...
Ja vittuku en luota Jumalaan ees sen vertaa et antasin elämäni sen käsiin, ku luopuminen on nii vaikeeta enkä halua menettää ihania ystäviäni...
Ja vittuku miehetkin aiheuttaa vaan päänvaivaa. Vittuku ei tiedä mitä se ykskin nyt aattelee musta tän aikalisän jälkeen ku vaikuttaa niin etäiseltä, ja vittuku mul on sitä ikävä mut en voi sanoo sitä, ja vittuku menin myös ihastuun sen bestikseen... Vittuku oon henkisesti sekaisin...
(;_;)