Käväsin tuossa äskettäin muksujen kanssa kävelyllä ennen kuin satamaan alkaa ja samalla vein sitten Korson siwalle pari kirjettä keltaiseen laatikkoon. No siihenhän oli näitä laitapuolen kulkijoita sitten asettunut mielenkiintoinen lauma jonka välitä piti pujotella postilaatikolle.
Kolme setää sitten huomasi vähän paremminkin meidät ja kävivät turhankin tuttavallisiksi. -____-
yksi setä erehtyi tarraamaan takalistooni ja toinen selitti kossun tuoksuisella hengähdyksellä, että "kyllä tuommoista kukkaa kehtaisi katsella toistekin". Kukkaa? Mitä v*ttua? Lapsetkin säikähti pahemman kerran kun ukot umpijurrissa siinä örisivät.
Onneks oli mukana pieni ja pippurinen äitee joka teki rantaremmiläisille aika selväksi, että kantsii pysytellä vähän kauempana taikka karhumuori hirmustuu ja siitä ei seuraa mitään kaunista katseltavaa. Prkl! :D
Jotakin ne siinä vielä koitti jurputtaa, mutta saivat jauhot suuhunsa ja vetäytyivät takaisin mäyräkoiriensa pariin kaupan portaalle istuskelemaan. Niinpä päästiin sitten lähteen jo takas kotiinkin lapset säikähdyksestä itkevinä.