Aurinko laskee.
Nousee pimeys.
Hukuttaen viattomat
ja kiskoen mukaansa
vieden nämä pitkälle matkalle.
Matkalle, jolta kukaan heistä ei palaa.
Aika on kukan kukkia
ja aikansa sen kuihtua.
Aika on linnun lentää
ja aika sen antaa mennä.
Niin on myös aika ihmisen kukkia.
On aika ihmisen lentää.
Aika on ihmisen kuihtua
ja aika on sen antaa mennä.
Käydessä mukaan pimeyden,
jäädessä valtaan sen aaltojen,
ihminen käy matkalle tietäen:
"tältä matkalta koskaan palaa en."