Sinun kuvasi ovat nyt
pelkkiä muistoja
Todellisuus on vienyt
sinut
Et ole enää minun
Et ole, et
Vaihdat mut parempaan
vaihdat uudempaan
En enää ole se tärkein
En ole rakkain
En ole, en
Tulet lailla perhosen
suljet mut syliisi
siipiesi suojiin
Voi tyttöni,
kuiskaat enkä voi vastustaa
Lähdet lailla rakkauden
hiljaa, varkain, kun vasta
aamu sarastaa
Joka kerta herätessään
kuitenkin ymmärtää
Miten haurasta olenkaan
Petät minut jokainen aamu
Vierelläni näen vain
siiveniskusi lakanoissa
olet lentänyt pois
olen yksin ja odotan
tulet kun taas jotain
minulta tarvitset
Tulet lailla perhosen
suljet mut syliisi
siipiesi suojiin
Voi tyttöni,
kuiskaat enkä voi vastustaa
Lähdet lailla rakkauden
hiljaa, varkain, kun vasta
aamu sarastaa
Lähdet lailla rakkauden
hiljaa, varkain, kun vasta
aamu sarastaa