IRC-Galleria

On niin hassua nähä kuinka muut kasvaa ja muuttuu.Ne jotka on tuntenu mun veljen enemmän ku 3 viikkoa on varmaanki samaa mieltä.Joku on joskus puhunu mulle rakkauden parantavasta voimasta(en kerro kuka koska että te sitä kuitenkaan uskoista vaikka kertosinki) ja haistatin sillo sille ajatuksen pitkät, mut hei myönnetään - olin väärässä.

Voin todistaa käsi sydämellä et ihminen kykenee oikeesti oleen vuorokauden ympäri hymy perseessä ja niin onnellinen et vaikka sämpylöillä heiteltäs (sori sotilaspastori) niin ei paljoa hetkauttas - oon ollu näkemässä, ihan tosi juttu.Kaikkein ihmeellisintä täs on et se onnellisuus johtuu jostain 50 kilosta raakaa lihaa (kuvitelkaa nyt - ei ees paistettua). Jos toi ei oo rakkautta niin mikä sit?

Käytiin eilen kattoon vähä sitä perheonnimeininkiä siel alakitisen kutuluolassa ja olihan se aika näytös.Onneksi mulla on hyvä huumorintaju ja tykkään ks. henkilöistä niin paljon et tuun itekki onnelliseksi heidän onnestaan.Hyvin tuntu olevan pullat uunissa.Juhannuksena päästään häihin ja vauva syntyy Niken syntymäpäivälahjaksi.

Oon pikkuhiljaa alkanu uskoon taas kohtaloon ja ehkä siihen rakkauteen ensisilmäyksellä -juttuunki.Toivottavasti se kohtalo peukalois minunki elämää sen verran et näkisin ne häät ja vauvan.

Ps. Kiitti hei jätkät elämästä.

Pps. Pakko päästä Rolloon muutenki ku vaan kuolemaan