käveltiin siin kohti olemassa olevaa, hän tulee vastaan ja hymyilee, en tunnista häntä, joku yli onnellinen nainen, varmaan saanu pitkästä aikaa tai jotain, näin ajattelen, tilanne muuttuu, hän hymyileekin sinulle, suukotat häntä ja kerrot tässä on tyttäreni,äitini,vaimoni,rakastettuni,unohdettuni,maailmani. minua ei esitellä, olen vain osa ympäristöä.