Voin luvata jo tässä vaiheessa et tulossa on sairaanloista paskaa mutta jollekki sitä pitää avautua päätä painavista asioita, miksei siis käytännössä koko suomenkansalle ja muulle maailmalle siin sivussa. Haluan myös pahoitella heti alkuunsa kaikkia niitä kirjoitusvirheitä joihin tulen syyllistymään tämän jauhannan aikana.
(- Et sori vaan, kestäkää se. Kukaan ei ole täydellinen saatika sit minä.)
Tuli tos luettua kirja nimeltä Äidit ja tyttäret. Siin kerrotaan kahdesta tanskalaisesta lehtitoimittajasta jotka ei oo koskaan tavanneet toisiaan mut muuten vaan haluaa avautua toisilleen sähköpostin kautta. Vuoden sähköpostit vaan kansien väliin ja jeejee, järkyttävä määrä lukijoita ja painoksia otettu miljoona sata. Rikastuivat siis. No en mie niin kauheesti rahan perään ole, mut jos nyt kuitenki sattuis löytyy joku joka:
- omistaa paskan huumorintajun
- osaa nauraa omille mokilleen
- on rahan puutteessa
- jolla riittää hauskoja ja mielenkiintoisia juttuja (pitää löytää jotain sisältöä siihen kirjaan ku mun jutut tuskin kelpaa ns. kirjan parhaiksi paloiksi)
- halu olla maailman kuulu kirjailija
- mielellään nainen, koska muuten alan iskettään sua ja siitä ei tuu sit enää painokelposta tekstiä.. noo vitsi vitsi..saatan silti olla tosissani
- extra-huippua ois jos ei tunnettas entuudestaan (vaikka sehän nyt ois aika feikkausta mut elämä on - kaikkihan me kirjoittaessamme suomenkieltä feikataan mikael agrikolaa, joka muuten näin sivu mennen sanoen kuoli tasan 450 vuotta sitten. ! r.i.p mikke !
Tulihan tässä mieleeni semmonenki kysymys et kuka valitsee valitut palat? Sen osaan kyllä näin iha lonkalta sanoa ettei kukaan alle 50-vuotias nainen ainakaan. Minä en lue valittuja paloja, koska ne ei oo valittu mitenkään ajatellen minua ja ajattelemattomuudesta nyt sit sakotetaan yhen lukijan menettämisellä. Tosin, tuskin jäävät mua kaipaamaan...
Opin tos viime viikolla uuden sanan: paradoksi. Selitän sen nyt monesta näkökulmasta, jotta kaikki ymmärtäisivät. Sillä minä en ole ajattelematon valittujen palojen valitsija - minä valitsen teidät kaikki ja se on hyvä se.
Fiksu ja filmaattinen: Paradoksi on sitä että kaikki voipa Jumala luo kiven jota Hän itse ei jaksa nostaa.
Lapsi, blondi ja Terhi: Paradoksi on sitä että wc-ankka hukkuu.
Urheilija: Paradoksi on sitä kun ei jaksa juoda energiajuomaansa.
Tylsä, aikuinen, nainen, äitini: Paradoksi on sitä että annat miehelle tehtäväksi ostaa joululahjan sinulle ilman mitään toiveita eli mikä tahansa käy. (tämä on ehkä pahin paradoksi mitä koskaan on keksitty - mikäpä naista tyydyttäisi..?)
Menin muutama viikko sitten ostamaan itselleni asiapaperikansiota ja mitä sainkaan nokkani eteen: sinisen mapin. Kysyin myyjäneidiltä et eikö hän aio esitellä minulle kaikkia mahdollisuuksia. Myyjä vain totesi, että ks. mappi on ainoa heillä myynnissä oleva asiapaperikansionsa. Sattumoisin olin ollut ks. liikkeessä töissä 2 peräkkäisenä kesänä ja tiesin että kyllä sieltä löytyy miljoona erilaista. Marssin siis myyjäneiti perässäni kipittäen liikkeen takaosaan mihin kaikki toimistotarvikkeet oli siirretty ja löysin mappeja kaikissa sateenkaaren väreissä. Myyjäneidillä ei ollut kuulemma käynyt pienessä mielessäkään että asiapaperikansio voisi olla jonkun muunkin värinen kuin sininen. Anteeksi nyt vaan te kaikki sinisten mappien puolesta puhujat, mutta sininen on maailman TYLSIN väri. Myyjäneidin kauhistukseksi ostin sekä auringonkeltaisen että kirkkaan pinkin kansion - nyt on paljon parempi mielikin kun tarttuu pinkkiin kansioon ja tarkistaa tiliotteesta et jahas, on sitä rahaa taas kulunu. Sitte ku se päivä tulee et mie ostan sinisen mapin niin liimaan siihen isoja kukkatarroja - anteeksi lapsellisuuteni, mut elän vain kerran, enkä todellakaan aio elää toimistonhyllyt täynnä sinisiä mappeja.
Aloin pohtimaan tätä sinisten mappien kammoani ja löysin siihen vastauksen vessareissullani. Katsahdin vanhempieni huoneeseen jonka yksi nurkka on pyhitetty ns. asiapaperihyllyille ja mitä näinkään sininen,sininen,musta,sininen,vihreä,sininen,sininen,sininen,sininen... hyllyt täynnä maailman tylsimpiä mappeja - sinisyys kammoni johtuukin myöhäisteinillisestä kapinoinnista vanhempieni auktoriteettia vastaan...taidan mennä huomenna ostamaan sinisen mapin ja osoitan olevani samanlainen tylsä aikuinen kuten muutkin. Siihen voin säilöä kaikki lidl:n mainokset sekä maksalaatikon, munakkaan, pinaattilättyjen, appelsiinikakun, läskisoosin ja koparakeiton valmistusohjeet. Päälle kirjoitan: kaiken pahan alku ja juuri + sisältö.
Suurta tuskaa tuottaa myös epätietoisuus elämästä. Vain sen meistä jokainen tietää ettei nallemakaronit mene aina tasan ja joudutaan turvautumaan siihen normi putkilomakaroniin joka on halpaa ja mitään sanomatonta. Mutta minä ainakin haluan pyrkiä samaan elämässäni sekä nalle-, kukka- että simpukkamakaroneja. En halua tyytyä mihinkään normiin vaan haluaisin saavuttaa jotain mistä minut muistetaan. Haluaisin radioon pälättämään tai kirjoittaa lehteen kolumneja tai kirjoittaa jopa kirjan. Mennä naimisiin ikimuistoisesti, olla luomassa uutta elämää ja rakastaa jotakin niin paljon että sattuu.
Ongelmanana on se että minulla ei taida riittää rohkeus tuollaisiin nallemakaroni-tekoihin. Olen liian säikky enkä luota itseeni sitä vertaa että uskoisin elämyksiin elämässäni. "Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa" ei saa olla lause josta minut muistetaan, mutta pahalta näyttää... Osaisikohan Jalkasen poika taas auttaa minua? Saako täydellistä elämää apteekin hyllyltä?
Jos kuukauden päästä Suomen parhaimmat räppärit ovat nimeltään Sinisten mappien kirous ja HakuPäällä niin vaadin saada 25% heidän rahoistaan, koska he ovat todistettavasti varastaneet taiteilijanimensä minun otsikostani. piste ja aamen.
ps. jos haluut olla mun kirjailijaystävä niin kirjoita sähköpostia niin laitetaan esikoinen alulle.