IRC-Galleria

Päivällä nyt ei tapahtunut ihmeellistä. Opintokäynti Turkuun, joka meni ihan sujuvasti, mitä nyt kuski oli melko lailla hukassa kokoajan. ;o)

Mutta illemalla näin ihanan, ihanaakin ihanemman ystäväni Manskun, jonka kansa kävimme kahvilla. Juttelimme paljon, paljon kaikkea mielestäni tärkeää. Aika meni kuin siivillä. :o)

En voisi olla onnellisempi tästä ystävyydestä. Mansku tuli elämääni hyvin yllättäen mutta tulikin sitten rytinällä ja sydämeeni jäädäkseen. En tästä tytöstä meinaa ikinä päästää irti, en ikinä. <3
Mulla on äärettömän hyvä olo ja siitä saan kiittää Manskua. Aina kun olen hänet nähnyt, tulen äärettömän hyvälle päälle ja elämä hymyilee. Voisiko paremmin olla? Ehkei. :o)

Mutta siis ääretön kiitos sinulle Mansku, että olet elämässäni. En osaa sanoin kuvata kuinka paljon ystävyytesi mulle merkitsee. *Pus*
Nähdään pian uudelleen, sitä odotellessa... *PusRutsHal* <3

Mistä saisin langan,
josta ottaa kiinni?
Mistä saisin rohkeutta,
mistä saisin voimaa vapauttaa itseni?

Millä saisin itsetuntoni kohoamaan,
miten saisin oloni normaaliksi?
Miksi jännitän aina ja kaikkea,
miksi stressaan ja panikoin?

Mikä on elämäni tarkoitus,
miksi edes rakkaat ihmiset eivät saa minua raiteilleni?
Miksi teen kaikesta aina niin vaikeaa,
miksi mikään ei voi olla helppoa.....?

Joskus on huonompia päiviä, mutta onneksi suurin osa päivistä on valoisia ja aurinkoisia. =o)

"Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
"Puh!", kuiskasi hän.
"No mitä?"
"Ei mitään", sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä
kiinni. "Tarkistin vain, että olet siinä."

For you, you know who... <3 <3 <3 <3!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Joo. Oli taas sellainen päivä, että näki mitä elämä on, silloin kun se on PASKAA!! Kummasti arvostaa omaa elämäänsä ja näkee sen hyvät puolet..

Elämä on yhtä askartelua (välillä jopa paskartelua..) Yhtä ainaista palapelin kokoamista, ja valmista ei tunnut ikinä tulevan.. Aina saa olla leikkaamassa ja liimamassa paloja paikoilleen. Välillä haluaisi päästä jostain palasta eroon, mutta se on liimalla tarttunut sormiin kiinni siihen iäksi jäädäkseen. Niinpä. Mutta jos elämä olisi kovin helppoa, olisiko siinä enää haastetta, olisiko sekään enää hauskaa? Tiedä häntä, ehkä se on yksi elämän suurimmista arvoituksista.. :o)

Life goes on, vaikkei aina haluaisikaan. Mutta vielä se meillekin hymyilee. Isot kiitokset viimepäivien ja viikkojen onnesta ja hyvästä olosta annan ihQlle avomiehelleni Jarkolle ja ääreist hyvälle ystävälleni Manskulle. Annnuza kiittää ja kumartaa! *PUsRutsHal* <3

Hassua! Todella hassua! Enpäs ole ikinä eläissäni ennen tällaista tehnyt, että luon oman galleria sivun.. No, harjoittelua tämä vaatii, mutta eiköhän se tästä.

Eilen tosiaan olin Kullaalla grillaamassa ja kivaa oli! :o) Kotiin selvittiin hyvin ja hengissä, eli ilta oli onnistunut. ;o) Porukka oli tosi hyvä ja hauskaa pidettiin. Mutta että näin.

Nyt ruokaa laittamaan, se on Morojenttes!