haa löysin juttuvihon,mitä oon tossa syksyllä aika paljo ilmesesti täytelly jollai runon tapasilla ja tollasilla pienillä teksteillä :D
laitan tänne nyt kaikkee mitä sieltä löysin ko ne alkaa olee taas tarpeeks vanhaa settii eikä enää nii henk.kohtasii. x)
maistan pakkasen
se kirveltää kurkussa
kuin desifiointiaine
asfaltti-ihottumaa
jokainen hengenveto
kuin nielisi
lasinsiruja
veteen sekoitettuna
pieniä
huomaamattomia
mutta teräviä
joka hengenvedolla
viiltävät kurkkuuni
pieniä
hitaasti kuolettavia
viiltoja
etkä sinä edes huomaa
kun vähitellen heikkenen
kuihdun
kuolen tähän pakkaseen
niin kauan sitten
kadotimme kartan
jonka piti johtaa meidät
uuteen kevääseen
aika angstista sanoisin. x)) ^^
Sanasi kauniit
ne hetken lämmittävät
mutta
et ole tässä
ja pieni tuulahduskin
saa ne katoamaan
taas on kylmä
jään odottamaan
häntä,
joka näkee minussa
muutakin
kuin sen
ylipositiivisen tyttösen
jota voi kohdella
ihan miten tahansa
tappamatta sitä
kaunista hymyä
näiltä kasvoilta
kyynelten suolaamilta.
katso ympärillesi
kasvata itsellesi
selkäranka
näe minut
silloinkin kun en
hypi riemusta
hymyile onnesta
näe minut
läpi kyynelien
silloin kun
sitä eniten kaipaisin
istu viereeni
ole vaikka hiljaa
mutta näytä että
näet
välität
välittämättä
mitä muut sinusta
silloin ajattelisivat
----
Kasa avaamattomia
kirjoja, jotka
jäivät avaamatta
koska pelkäsin:
loppu ei tyydytä
taas uusi kirja kädessä
takakansi houkuttelee
kansi on värikäs, kiehtovakin
ei vain ihan sellainen
kuin olin aina kuvitellut.
tutkiskelen sitä,
pyörittelen kädessäni,
mutta en uskalla avata
tarvitsen kirjan
joka avaa itse itsensä
vakuuttaa lopun täydelliseksi
ei välttämättä sellaiseksi
kuin aina kuvittelin
mutta silti
täydelliseksi.
oletko sinä se kirja?
----
Pahinta väkivaltaa ei ole
nyrkki päin naamaa
puukko suoraan selkään
Sitä eivät ole
pistävät sanat
jotka viiltävät sydämen verille
vaan se hidas kidutus
uusi
pieni
vihlova viilto
joka kerta kun joku
katsoo lävitsesi
ei kuule sanojasi
ei hymyile kun naurat
ei tule luoksesi
kyynelten suolatessa poskiasi
ei muista olemassa oloasi
kuin kukka
kukoistat kaikessa loistossasi
mutta
kukaan ei huomaa
kukaan ei muista kastella
päivä päivältä
terälehtesi putoavat
vartesi kaartuu
kuihdut
olemattomaksi
kuolet hitaasti
tuskallisesti
eikä kukaan edes huomaa
se on pahinta väkivaltaa
Jos elämäni olisi
videonauha
jota voisi kelailla
edestakaisin
niinkuin haluaa
jokainen pätkä
jossa sinä olet
olisi katseltu
ja kulutettu
lumisateeksi
onneksi on keksitty DVD
ohhoh. siinäpä ne oliki, muut taitaa olla jo täälä jossakin päiväkirjan uumenissa. :D
haha. aika tollasia. angstisia.
ehkä sitä tulee kirjotettua juttuja vaa sillo ko on tollanen tunnepuuska menossa, ja muuten oon liia menosssa että en kerkee kirjotteleen tästä mun perusmielentilasta mtn. :D
mutta. mullaki on tää tällanen puoli. vaikka toooosi harvoin sitä kukaa pääsekää näkeen.
damdam. ihmisiä ollaan. eikä muuksi muututa.
taijtn. :D
sekoa. moi!