Mc Mane: Unelmia ja haavoja
Tyttö pieni tulee koulusta taas kotionsa/
Hän miettii että onneks koulupäivä ohi on taas/
Ei tarvi katsella pilkkaavii kavereita/
Hän katsoo peiliin seinälle punasii silmii peilaa/
Ja pyyhkii kyyneleitä vannoo et se loppuu/
"Oon kestäny tarpeeksi alan jo tottuun"/
Tyttö pieni joka katsoo ulos ikkunasta/
Huoneessansa silmiin tuijottaa vain jotain pikkulasta/
Se on sen oma kuva joka takas tuijottaa/
Ensimmäistä kertaa itsensä silmästä silmään kohtaa/
Se tyttöö pelottaa mutta hän pysyy kylmänä/
"Kkyl mä nää kuviot tiiän pidätsä mua tyhmänä?/"
Tyttö luulee että selvii pelkäl toiveunillansa/
koko yön pyörii sängys silti ilman unii taaskaan/
Tyttö tajuu kuinka elämä lipuu sormien välistä/
Kun pisin tikku vietiin ja tyttö sai lyhkäsimmän/
KERTSI:
Liikaa unelmia tytöllä jotka eivät tullutkaan toteutumaan/
Liikaa kyyneleitä valuttanut muttei tuska silti yhtään helpota/
Liikaa muistoja on tytöllä joita jäi se kaipaamaan/
Liikaa elämänsä aikana pieni tyttö joutunut on kokemaan/
Kaupungin äänet hiljenee ja ilma lisää viilenee/
Liikenne ulkon hiljenee ja saapuu bussi viimenen/
Vain yksinäinen matkustaja poistuu takapenkiltä/
Katselee ulos näkee miten puut varistaa lehtiä/
Tuo tyttö takapenkin yksin luulee olevansa/
Vaikka kaikki ollaan meistä tässä samas maailmassa/
Yksin kävelee tyttö linja-autoasemalla/
Korvalaput päässä eikä huomaa kuinka vasemmalta/
Kaartaa auto lujaa kuski kännis ratis/
Tyttö pieni yksinänsä on niin helppo saalis/
Kuski tuskin ehtii edes itse huomatakkaan/
Kuinka kohta päättyy tämän kauniin pienen tytön matka/
Ei ehdi jarruttaakkaan tyttö pieni kääntää katseen/
Näkee auton ja se iskee viattomaan lapseen/
Kuski painaa jarrua mut tyttö yläasteen/
Lentää tuulilasin kautta auton viereen maata vasten/
KERTSI
Pieni tyttö joka usko enkeleihin/
Joka toivo että enkelit sen poies veisi/
Ja niihän tapahtuikin taivaassa nyt tyttö pieni/
Miettii silti miksi päättyi lyhyeen sen tie niin/
Nyt paha mieli jäi jokaiselle ystävälle/
Joista ei koskaan kerennyt sanomaan ykskään hälle/
Kuinka tärkee oli ja kuinka paljon välittää/
Nyt hautaansa mukanaan sen tiedon joutuu hävittään/
En pysty käsittään et kuinka paljon suruu/
Joudutaan viel täällä kokeen ennenku joku puhuu/
Ja kertoo tarinan tytöstä taivaas/
Kuinka kohtalo voi viedä kaiken jättää kaipaan/
Vaikka kuinka haluaisinkin en mä pysty käsittään/
Et jos mä lähtisinkin jäiskö oikeest kukaa välittään/
Sanat virtaa jälleen läpi pään/
Jos lähen miten elämän värityskirjan loppuun värittää/
KERTSI