IRC-Galleria

Jos olisin Pelle Peloton - keksisin ihmekoneita.
Jos olisin Tohtori Sykerö - keksisin uuden duunipaikan.
Jos olisin Ben Furman - keksisin ratkaisut kaikkiin ongelmiin.
Jos olisin Mike Monroe - hyppisin esiintymislavoilla villisti.
Jos olisin Al Gore - taikoisin ilmastonmuutoksen huitsin nevadaan.
Jos olisin Britney - lopettaisin sekoilun.
Jos olisin Mikko Alatalo - ostaisin uudet silmälasit.
Jos olisin Spice Girl - en tekisi comebackia, enkä muhinoisi Eddie Murphyn kanssa.
Jos olisin Forrest Gump - juoksisin maailman ääriin.
Jos olisin Kate Moss - vaatisin Rimmeliä tekemään parempia meikkejä.
Jos olisin Kirsti Paakkanen - pukisin kerrankin Tasaraitaa mustan puvun sijaan.
Jos olisin Kim Räikkönen - ajaisin vähän hiljempaa kuin 250 km/h.
Jos olisin Sirkus Finlandia tirehtööri - laskisin lipun hintoja.
Jos olisin tiemestari - tekisin pyörätien Jyväskylästä Rovaniemelle.
Jos olisin viinitilallinen - joisin syrahia, malbecia ja shirazia joka päivä lasillisen.

Jänis istui maassa torkkuen, torkkuen.
Mikä sulla on jänönen, kun et enää hyppele.
Hyppää pois. Hyppää pois.

Tänään ei vaan yksinkertaisesti irtoa muuta sanottavaa.

Huomenna h-hetki. Elämäni jännin hetki.
Valkolakki päähän heilahtaa - sitten y-l-i-o-p-p-i-l-a-s!
Gaudeamus igitur ja puhe. Minä pidän.
Jännää. Jännittää.
Hatunnoston arvoinen suoritus - nyt arvostan sitä.
Aikuislukio on pop - kivat muistot jää.

Skumppaa ja humppaa. Naurua ja kikatusta. Sellainen alkuilta.
Häiriötä naapureille. Outs. Mutta kun meitä niin nauratti.
Glitteriä naamaan ja glamouria katsomaan.
Tyylillä sisään. Crash boom bang. Sedu odotti.
Sitten me tytöt taas naurettiin.
Aika hieno uusi mesta. Ylellistä.
Pelimerkeillä juomaa. Karpaloa ja vodkaa.
Karpaloissa vitamiinit. Pisti tanssimaan.
Menoa ja meininkiä. Sitten tuli stoppi.
Valomerkki ja kotiin. Filmi katki.
Kotona. Aamu. Darra. Väsymys.
Mutta hei, mukavaa oli.

Se on perjantai.
Surffaisko netissä vai tekiskö töitä?
Jälkimmäisiä ei ole nyt jonoksi asti odottamassa. En.
Taidanpa lukea biologiaa. Huvinsa kullakin.
Tosin tosipaikka minulle. Tänään koe. Viimeinen pakollinen kurssi.
Se on sit finito. Jeah. Sitten menen ostamaan valkolakin.

Proteiinisynteesi kiinnostaa yhtä paljon kuin derivointi ja logaritmit matikan tunnilla.
Luonnontieteet ei ole minua varten. Humanistipelle paremminkin.
Miten voi ymmärtää sellaista, mitä ei voi koskea tai nähdä paljain silmin?
Ärsyttää.

Kaiken maailman polypetidiketjut, aminohapot ja liukumiset ribosomeissa
on hepreaa. Aukassaan, suljetaan, mennään takaisin heliksin muotoon.
Meininki vähän niin kuin Hullu-Jussin majatalossa konsanaan. Tai jotain.

Jos DNA ei mene jakeluun, mikä sitten menisi? Mitoosi vai meioosi?
Fotosynteesi? Ollaanko resessiivisiä vaiko ihan dominantteja?

Minusta tuntuu, että olen tänään erittäin ressessiivisen agressiivinen substraatti,
jonka ärsytyskynnys on kovin matalalla. Ymph.

Jee jee. Jyväskylä Sin-City did it again. Bileilta lauantaina.
Mansikkaboolia ja mangotorttua. Hilpeätä keskustelua ja naurua.
Naamari kuntoon pakkelillla ja menoksi.
Tsekattiin uusi mesta. Tykkäsin.
Tykkäsin niin kovasti, että nyt on niskat kipeenä.
Enkä nuokkunut pöydissä.
Tanssilattia ja hevifanfaarit. Anne tanssi ja tanssi. Ja tanssi.
Niin teki tytötkin. Aika Iron Maideneita oltiin.
Oiskohan se taas nenänvalkaisun paikka.
Meinaa mennä ihan vaan kylillä notkumiseksi joka viikko.
Pistetään harkintaan.

Piinaviikot ohitte. Järki jäässä, väsymys.
Paluu sorvin ääreen. Tylsää. Mälsää.
Saanko jäädä jo lomalle?

Piinaviikkojen tuotos tuotti valkolakin.
En tiiä ollako tyyväinen vaiko eikö.
Ehkä arvostus tulee jälkeenpäin.
Juhlat tiedossa sitten kohta.

Se on sitten menoa. Lähden ulapalle seilaamaan. Katsotaan mistä lyyli löytyy.
Ehkä huomenna hoilaan Höghtorgetilla tai Sergelintorgelilla jottain.
Ehkä minä valloitan maailman. Tai jos nyt ainakin Tukholman näin ensi alkuun.
So long, suckers!

Pomo: Anne, voisitko etsiä kiinteistönhuollon puhelinnumeron?
Anne: Joo, minä käyn sen tuolta alhaalta katsomassa.

Anne loikkii portaat alas, nappaa numeron lapulle ja loikkii takaisin toimistoon.

Anne: Noniin, tässäpä olisi nämä numerot. Niitä on kahdenlaisia. Soita vaikka tuohon ylempään.

Pomo näpyttää numerot puhelimeen. Odottaa, että vastataan.

Pomo: No se on se ja se täältä siitä ja siitä toimistosta hei. Soittelen toimistomme vuotavista pattereista. Olisiko mahdollista tulla niitä katsomaan piakkoin?

Puhelimeen vastannut henkilö: Kuulkaas, taisitte nytten soittaa väärään numeron. Soititte juuri Korpilahden kunnan kirjastoautoon. Emme hoida kiinteistöpuolen asioita.
Pomo: Voi anteeksi, taisi tulla väärään numeroon.

Puhelun päätyttyä pomon huoneesta "karjumista" muistuttava kuuluva ääni: Annnneeeeeeeeeeeeeeeeee! Sä annoit väärän numeron!

Seuraa hevoton naurukohtaus, sihteeri on mokannut - vai onko? Seuraa uusi juoksukierros alakertaan. Kyllä, olin aivan oikein kirjoittanut numerot lappuun. Suoritetaan uusi soittoyritys. Tällä kertaa vastaa oikea henkilö. Apu is on the way.

Mitä opimme tästä? Kiinteistöhuolto ei sijaitse Korpilahden kunnan kirjastoautossa. Niinpä niin. Kuka teki mokan ja ketä rangaistiin? :D

Ei herää, vaikka joisi viisi tsiljoonaa kupillista kaffetta.
Ei herää, vaikka pyöriteltäs lumihangessa.
Ei herää, vaikka hankkisi sokerihumalan.
Ei herää, vaikka lintsais töistä ja himoshoppailis.
Ei herää, vaikka tekis mitä.
Tänään ei jaksa herätä tähän päivään.