IRC-Galleria

Kerran kun olin tokalla, meillä oli sijainen. Sen nimi oli Otto.

Sen silmät sojotti eri suuntiin, ja sei ollut lapsiystävällinen.

Kerran tunnilla Iikku supatti koko ajan jotain mun korvaan.

Sanoin Iikulle, että on hiljaa.

Opettaja tietysti kuuli, kun sanoin Iikulle tämän.

Se paiskasi kirjan pöytään ja karjui mulle kurkku
suorana siitä, miten tunteja ei saa häiritä.

Jäi traumoja. :'( :D

...

Kerran tokalla minä ja Iikku ei haluttu mennä välkäks ulos.

Me mentiin yhtiin verhoihin, ja kierittäydyttiin niiden sisään piiloon.

Sit se Otto käveli siitä ohi, ja töytäisi verhoa vahingossa.

Se pyysi anteeksi, ja jatkoi matkaa.

Matka jatkui kaksi, kentie kolme askelta, kunnes
se tajusi, että se oli töytäissyt jotain henkilöä.

Tällöin se yllätti meidät sieltä verhoista, ja lähetti meidät pihalle.

Meillä oli hauskaa, kun me mietittiin, olisiko se pyytänyt verholta
anteeksi, vaikka siellä ei olisi ollutkaan ketään sisällä.