Kesä päivän kaunis huuma
Talvi yön kylmä turma
Sinpunaa silmissäin Ilon lailla heläjää
Valkomustaa vihaa syömmessäin palaa ainiaan
Väsynyt iänkaikkisiin peleihin
Kuollut sisältäpäin vain kuori tyhjä kertoo sen
Veren tilaa mätä vie, Ajatusten kaiun se musertaa
Ei Kuollut muta ei myöskään elävä Varjoa vailla on valoton Lihaa ja luuta kuten kaikki muut Vailla merkitystä kulkee ainiaan Iloton suru kulkee kanssa kuoleen elävän Ei koskaan enää sini timantit hänen silmistään solise Ei tule nauru enään hänen vieraakseen Koskaan enää ei hymy valaise hänen kasvojaan....
*hmm...ei syytä kirjoittaa...ei tarkoitusta pyhittämään...ei iloa silmälle....*