SAARAMKatkeaa minuus kuiva oksa lehdetön
näkee unta elämästään kävelee ja kävelee
kellot uinuu iltaan ranta haipuu puista pakenee
vapauden lintu tunteeton

Ei mitään ikävämpää näillä rantatörmillä
kuin yksinäiset väittelyni kanssa hulluuden
ja vuodet melun, kiihkon, kurjuuden
ihmisten hahmot puusta leikatut