Ja vielä kun muistan, niin laitan viime aikoina lukemiani, jotka ovat jotenkin tehneet vaikutuksen!
Anja Snellman: Aura, Safari Club --> ekassa jännää kirjallisuuden olemuksen pohdintaa, tokassa nuoren naisen selviytymistarinaa, ehkä vähän alkusoittoa uudelle kirjalle Lemmikkikaupan tytöt?
Sauli Niinistö: Viiden vuoden yksinäisyys --> persoonallinen ilmaisu, ehkä vähän tönkösti limitetty henkilökohtaisen elämän käänteet ja julkinen ura, helppo lukea, faktaa tuli asioista, joita ei välttämättä ole tullut muuten seurattua
Risto Uimonen: Riisuttu presidentti --> tarkkaa selvitystä siitä, mikä johti v. 2000 tapahtuneeseen perustuslakiuudistukseen, jonkin verran toistoa (oppikirjamaisesti?), runsaasti faktaa helposti omaksuttavassa muodossa
Ilkka Kyläharakka: Taistolaisuuden musta kirja --> JÄnnästi koottu, eri mielipiteitä ja näkemyksiä esittelevä teos, Kyläharakan omaa tilitystä välillä liikaakin, antaa ajattelemisen aihetta!
Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä --> HItaasti etenevää, eräs juonen pääkohta niin hienovaraisesti esitetty, että tällainen nykyajan nuori ihminen ei edes oikein ymmärtänyt tapahtumaa ennen kuin jälkeen päin!! Erikoiset, vahvat hahmot. Ajankuvaa.
Helvi Hämäläinen: Karkuri --> Juoni??? Luonnonkuvaukset onnistuneita, ihmisten tarkkailua, ei selkeää kertojaa? (vai luinko huolimattomasti, paljon mahdollista, en pitänyt kirjasta erityisemmin) yhtymäkohtana (tai vertailukohtana) Säädylliseen murhenäytelmään vahvat hahmot, ei mitään anteeksipyytelyä.
Ingmar Bergman: Fanny ja Alexander --> piti sitten lukea, kun mestari itse on jo kuollut... Eli otsikot saivat minut tarttumaan kirjaan! Tutustumisen arvoinen, selvästi omaelämäkerrallinen teos, jotenkin vain tuntui jäävän kesken? JÄnnä lukukokemus, lapsen näkökulma asioihin oli onnistunut.